Oon koittanut olla kovin positiivinen tammikuuta kohtaa, mutta nyt alkaa usko sen loppumiseen kadota. Jotenkin vaan tuntuu, että se vaan jatkuu ja jatkuu….
Tammikuu on joo kiva kuukausi, koska onhan se vuoden eka ja yleensä silloin on paljon suunnitelmia ja visioita tulevasta vuodesta. Aurinko ja valo lisääntyy koko ajan, talviset maisemat on kauniita ja ihmisten eleistä ja fiiliksistä näkee sen, että ollaan menossa kovaa vauhtia kevättä kohden.
Mutta silti.. perkule sen vaan jatkuu.. ja seuraavana päivänä on edelleenkin tammikuu…
Onko sulla jonkun kuukauden kanssa sellain fiilis, että kun heräät uuteen aamuun ni se vaan on ja pysyy siinä vaikka omasta mielestä pitäs olla jo ihan toinen kuukausi?
Miksi tää tuntuu niin tajuttoman pitkältä, onko syy:
- että kevään ja kesän kaipaus alkaa olla tilassa: NYT, TÄNNE JA HETI?
- että, tää pimeys ja kylmyys alkaa käydä niskan päälle?
- vai onko syynä jokin ihan muu, mitä en vaan ole tajunnut?
Veikkaan, että tää tunne johtuu nyt vaan yksinkertaisesti siitä, että en malttaisi odottaa maaliskuun ekaa viikonloppua. Sormet syyhyten ja ajatuksen lentäen olen kasannut lopputyötäni ja pikku hiljaa aloittamassa raportin kirjoittamista harjoitusasiakkaan treeni jaksosta. Katselen samalla koulukirjoja teoriakoetta varten, huomaa ja tässä vaiheessa tarkoitan katselemisella oikeasti katsomista. Eli katson, että siinä ne kirjat kivasti on pinossa, niitä on eri värisiä, paksuisia ja ne kaikki sisältää paaaaaljon asiaa. Voihan lukemisen tuska sanon vaan..Tai sanotaanko näinpäin, että voihan aloittamisen tuska 😀
Tässä aloittamisen tuskassa ei ole hirveesti auttanut se ominaisuus minkä hallitsen aika hyvin.. Nimittäin keksi jotain muuta yhtä tärkeetä tekemistä. Se on, vaan pakko laitaa itsensä ruotuun ja aloittaa lukeminen vaikka silleen pikku hiljaa sivu kerrallaan ja sitä kautta löytää se juju siihen hommaan. Kirjathan itsessään on täynnä asioita, jotka kiinnostaa eli, en tule lukemaan niitä metodilla hauki on kala, hauki on kala.. haukotus, kirja otsassa herätys 😀
Eipä tässä onneks vielä mikään maailman paniikki ole, eli oon aikataulussa loppu rutistusta varten. Huomenna kirjat avataan tauon jälkeen ja siitä se sit lähtee kohti korkeuksia <3
Huomaan pienet perhoset saapuneen masuuni juuri ton kokeen tiimoilta, tää on sitä hyvää jännitystä. Sellasta minkähänlainen koe sieltä on tuloillaan, eli lukemaan vaan!! Josko tää ikuisuuden tammikuukin siinä humussa vaihtuisi helmikuun puolelle 🙂
HOP HOP tule jo helmikuu mukanasi paljon aurinkoa ja hyviä ulkoilu kelejä 😀
Iso halaus perjantaihin, nauti tulevasta viikonlopusta täysillä <3
0
