Halaa, rutista, pussaa, pidä kiinni ja ennen kaikkea ole läsnä!!
Luvassa hieman diipimpää settii ajatuksesta onko lapset vaan lainassa meillä.. (Tunnustan, että tätä kirjoittaessa kirposi silmä kulmiin kyynel useasti)
En tiedä saako kukaan muu koskaan sellasia salama kirkkaalta taivaalta reaktioita, siitä kuinka nopeasti lapset kasvavat ja kuinka isoja niistä on yht’ äkkiä tullut? Kyllä mä muistan minkä ikäisiä edarit ja teini on. Minkä kokoisia ne ovat, mutta sit kun huomaat silleen, et hitto miten niistä on tullut jo noin itsenäisiä ni PAM!! Sit ollaan taas silleen, että mihin ne vauvat on kadonnut?
Silloin kun edarit ja teini oli pieniä, en ees tajunnut kuinka nopeasti aika voi mennä. Jotenkin siinä sumussa ei tajunnut päivien kääntymisiä viikoiksi. Viikkojen kääntymistä kuukausiksi ja kuukausien kääntymistä vuosiksi.
- Yht’äkkiä olin itkemässä ensimäistä kertaa koulun pihalla, kun teini aloitti peruskoulun. Nyt hänellä on sitä jäljellä alta kuukausi.
- Huomasin kuittaavani vanhemman edarin kasi luokan valinnaisia, jotka hän oli itse päättänyt. Ihan vähän aikaa sittenhän taistelin hänen kanssaan siitä ettei päiväkotiin voi mennä yöpaidassa.
- Katsoin, kun nuorempi edari veti harttareita pois päältä itsenäisesti kovan pelin jälkeen. Äskenhän vasta kerroin hänelle siitä, kuinka tien yli kun mennään pitää katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja sitten vielä vasemmalle.
16 vuotta sitten en todellakaan tiennyt sitä, että kuinka nopeasti tuo aika voikaan mennä. Olin kuullut sanonnan, että lapsista huomaa sen että vuodet vierivät. En kyl tajunnut silloin olleskaan mikä juttu se oli ja miten niin. No nyt sen kyl huomaan, koska 16 vuotta!!
FÅÅÅÅK!! Mihin, milloin, koska?
Lapset kasvaa ja kehittyy niin nopeasti. Oon koittanut pysyy täs hommassa jollainlailla mukana. Joo oon lisännyt napanuoraan jatkopaloja ja antanut heidän nauttia lapsuudesta ja nuoruudesta. Rohkaista heitä siihen, että heistä jokaisesta on, kasvamassa pööörfekt person joka tulee rokkaamaan täällä pallolla niin upeesti. Kannustaa ja pitää huolta siitä, et ne tietää et oon täällä nyt, aina ja ikuisesti tukemassa heitä missä ikinä tarvitsevatkaan. Huutamassa kentän laidalla, pähkäilemässä meikki osastolla onko meikki voiteen sävy oikea. Halailemassa, ja tunkemassa sinne huoneeseen kyselemässä siitä miten päivä on mennyt? Kuuntelemassa sydän surut ja kikattamassa hyville puujalka vitseille. Riehumassa ja kikkailemassa för evaaa heidän kanssaan silleen järki päässä. (okei joo myönnetään, että välillä mennään siinä rajoilla, et joku saattais vetää kahvit väärään kurkkuun meijän menosta?
Meistä jokainen menee, milleen menee. Mut sen voin sanoa sillee vahvalla sydämen äänellä, että nauttikaa täysin rinnoin pikkuisistanne ja isommistanne. Jos ne haluu olla sitä vesisotaa, ni heittäkää kännykkä sohvalle ja menkää. Tunkekaa väkisin sinne peleihin ja ostoksille mukaan. Roikkukaa niissä niin kauan, et ne antaa sen halauksen. (Herra edarit ja teini huikkaisivat tässä vaiheessa, että kyllä hän tekee sitä hyvin usein :D) Tulee päivä jolloin ne pienet kura kallet ja kirstit päiväkodin pihalla, joiden nenästä valuu kynttilät. Ilmoittaa muuttavansa ulkomaille, ostavansa auton, menevänsä armeijaan jne. Ollaan pikkusten/isojen messissä 🙂
TEE, KOE JA NAUTI TÄYSIN RINNOIN JOKAISESTA PÄIVÄSTÄ!
<3 oot tärkee <3
3
