Sinkkiä ja hunajaa

Kun syysflunssa iskee lapsiperheeseen, väitän että se ei ole millään muotoa kivaa. Nyt on mun vuoro kärsiä tässä kiertävässä taudissa ja yrittää lepoa parhaani mukaan.

Ensinnäkin haluan nostaa hattua kaikille yksinhuoltajille, jotka ovat selviytyneet lasten kanssa taudeistaan kotona. Suoraan sanottuna tämä on ihan perseestä, vaikka mulla onkin mies kotona jakamassa kärsimystäni hänen kuunnellessa vinkumistani. Toisekseen haluan kiittää näistä sadekeleistä, koska mun koirilla ei ole mitään motivaatiota poistua kuistilta ulkoilemaan (ei mullakaan).

Siinä missä ennen sain nukuttua vaikka vuorokauden ympäri halutessani, nyt mulla on vilkas taapero kotona ja voin myöntää, että mulla ei ole tästä yhtälöstä mitään muuta positiivista sanottavaa kuin se, että lapseni ei ole kipeänä ainakaan vielä. Tai tavallaan, onko se sittenkään positiivista kun toivoisi vähän rauhaa ympärilleen ja flunssa hidastaisi hieman pienemmänkin menoa? Olisinpa kauhea äiti ajatellessani näin, mutta olen varmaan ainoa joka sen sanoo tälläisessä hetkessä ääneen. Täydellisen äitin kuuluu jaksaa laittaa lapset edelle vaikka toinen jalka olisi jo haudassa. Tällä viikolla taaperoni ykkösviihdykkeitä ovat olleet keittiön viilentäminen auki olevalla jääkaapin ovella, patterien säätö 30 asteeseen, huonekalujen uudelleen järjestys omassa huoneessa (en ymmärrä mikä virka pinnasängyllä on keskellä huonetta) ja sohvalle kiipeäminen. Se, että saisin levättyä koko päivän olisi yksi vitsi. Teippi on ollut jostain syystä kova sana ja olen onnellinen, että joku viisas keksi aikoinaan turvaportin. Lapseni ei tunnu ymmärtävän yhtään, että nyt äiti ei vaan jaksa. Verensokerini huitelee myös korkeammalla kuin tavoite-alue, yli kymmenen. Pakko piikittää.

Kotityöt on lähinnä sujuneet lennosta. Voi sanoa siivonneensa, kun jaksaa pyörittää astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen päivässä. Joku tonttu voisi käydä vaan viikkaamassa sen pyykkivuoren kodinhoitohuoneesta. Imurointi on lähinnä sujunut sillä periaatteella, että jos sen jättää pistorasiaan keskelle taloa niin voi ohimennen vähän huitaista jostain nurkasta menemään. Lapsen olen lähinnä leikittänyt makaamalla lattialla, hänen heitellessä pikkuautoja selkää pitkin lattialle. Ruuassa on menty puoliksi valmiina. Siinä ruokapöydästä noustessani ja kompuroidessani omaan tuoliin, lennättäen lasin pitkin keittiön pöytää on ehkä parempi, että en ala sooloilemaankaan sen enempää.

Olen kyllä löytänyt tästä positiivistakin (voiko flunssasta sellaista löytää kun olo muistuttaa lähinnä katujyrän alle jäänyttä?!). Mulla on ollut hirveästi aikaa neuloa ja kuunnella äänikirjoja esimerkiksi lapsen päiväunien aikaan, sellaisia asioita mitä ei malta normaalissa arjessa pysähtyä tekemään. Vahva suositus Irene Naakan kirjalle Hullu kuin äidiksi tullut! Lisäksi, tämä on mulle henkinen breikki kaikesta. Tarvitsen sitä. Mulla on vihdoin aikaa pysähtyä vähäksi aikaa paikalleen ja lopettaa suorittaminen, purkaa stressi. Olen just niitä ihmisiä, jotka ei osaa ottaa taukoa itselleen silloin kun sitä tarvitsisi. En oikeastaan edes jaksa ajatella mitään, koska olen niin uupunut. Tuo ulkona riehuva myrskykäön ei ota yhtään päähän, kun on muutenkin mahdollisuus pelkkään sisällä oloon. Olen myös äärimmäisen kiitollinen, että lapseni on kiinnostunut leikkimään esimerkiksi legoilla yksin pitkiäkin hetkiä. Luojalle kiitos legoista!

Näillä olen aseistautunut tällä viikolla

  • Vidan vahva sinkki, 50-75mg/vrk annoksella
  • D-vitamiini, kaksinkertainen annos 100ug/vrk
  • Flunssajuoma aamuin illoin, joka sisältää kuumaa vettä, 1 rkl sitruunamehua ja 1tl hunajaa
  • Tee, joka sisältää inkivääriä & sitruunaa
  • Riittävä veden juonti
  • Huumori
  • Teippi

Pysykää te muut terveenä! Toivon, että olisin itsekkin taas elävien kirjoissa pian.

– Viia

instagram viiaw
facebook Viiaw

3

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Eira

    Hauska miten tärkeeseen rooliin teippi on päässy 😂 Tsemppiä ja paranemisia taloon😊

  2. Nonna/Käsikirja Minusta Sinulle

    Kuulostaa tutulta nuo eväät 😅

Vastaa