Täällä Uusimaa, kuuleeko Suomi?

Heippa sulle uusimaalainen eristetty ystäväni tai vaihtoehtoisesti heippa sinne maakuntiin täältä ”under the domesta!” Korona on nyt kaikkien huulilla ja moni kirjoittaa aiheesta. Jokainen media on täynnä pelkkiä korona-uutisia ja uutislähetykset käsittelee 95 prosenttisesti koronaa. Lähes kaikki uutisointi on negatiivista ja ne koskevat tietoiskuja tai tilastoja eri maiden tilanteista. Asuinalueemme Facebook-ryhmässä haastettiin asukkaita laittamaan nalle ikkunalle tai parvekkeelle tuomaan hyvää fiilistä ja lisäämään yhteneväisyyden tunnetta. Saimme Adorian kummeilta vuoden alussa jättimäisen nallen lahjaksi ja ajateltiin, että ehkä nalle voisi heittää kortensa kekoon. Asumme 1. kerroksessa ja meillä on terassi, on ollut ilo huomata ilosta kiljahtelevia lapsia kun he ovat nähneet nallen istuskelemassa kuvan mukaisesti.

On selvää, ettei maailman tilanteesta juurikaan tällä hetkellä revitä positiivisia otsikoita ja fakta on ettei positiiviset uutiset myy yhtä hyvin kuin negatiiviset (valitettavasti). Itse ikuisena optimistina olen löytänyt tästä kaikesta kaaoksesta myös joitain positiivisia asioita. Kokonaiskuva on niin synkkä, että ajattelin kääntää kolikon kääntöpuolen ja listata asioita, joita olen oppinut arvostamaan ihan eri tavalla kuin ennen.

Vapaus. Ensimmäisenä olen huomannut arvostavani vapautta ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Vapaus on ollut itsestäänselvyys. Vapautta valita. Vapautta liikkua. Vapautta toteuttaa itseään. Tällä hetkellä valinnan vapaus on kärjistettynä sitä, mitä ostan kaupan hyllyltä ja mitä reittiä menen kauppaan ja takaisin. Perjantaina pelkkä neuvolaan matkustaminen metrolla tuntui järjettömän hyvältä! Tieto Uudenmaan sulkemisesta lisää tuskaa, mutta ei onneksi vaikuta normaaliin arkeeni mitenkään. Tunne eristäytymisestä ahdistaa ja osa vapaudesta on konkreettisesti viety vaikka ihan ymmärrettävästä syystä. Arvostan siis vapautta niin paljon enemmän ja olen onnellinen, että tämä tilanne on saanut avaamaan omia silmiäni sekä muistuttamaan ettei mitään tässä maailmassa pitäisi pitää itsestäänselvyytenä.

Suunnitelmallisuus. Olisi ihan mahtavaa kun pystyisi taas suunnittelemaan elämäänsä pidemmälle kuin huomiseen. Aina toitotetaan että pitäisi elää hetkessä eikä murhetia tulevaa ja kyllä voin käsi sydämellä sanoa että nyt on eletty hetki, ateria ja tunti kerrallaan. Ikävä elämän suunnitelmallisuutta kohtaan on alkanut pikku hiljaa hiipimään. Oma kalenteri on pyyhitty toukokuun loppuun asti ja olisi maailman siisteintä päästä taas merkkaamaan sinne tapahtumia tai asioita. Tiedätkö sen tunteen kun avaat kalenterin ja sieltä pomppaa silmille toinen toistaan kivempia menoja tai suunnitelmia. Nyt näkyy pelkkää mustavalkoista. Olen siis oppinut arvostamaan sitä kuuluisaa oravanpyörää, josta monet niin usein arjen keskellä valittavat. Valitsisin mielummin loppelämäkseni tasaisen oravanpyörän kuin tämän tiedottoman kotona makaamisen ja Netflixin.

Rutiinit. Nämä ovat aina olleet osa arkeani mutta nousevat tällaisina aikoina erityisesti esille. Rutiinit luo itselleni jokaiseen päivään turvaa ja hyvällä tavalla arkisuutta. Arvostan rutiinejani entistä enemmän sillä ilman niitä arkeni olisi vieläkin enemmän tappavan tasaista massaa. Eniten rutiinejani rytmittää säännöllisesti päivän aikana syöminen mutta myös ihonhoitorutiinit, päivittäinen urheilu, Adorian kanssa leikkiminen ja koiran ulkoilutus. (Kuinka kiitollinen voikaan olla koirasta!)

Perhe ja ystävät. Ja sitten tietenkin he. Herranjestas, että on ikävä! Näin kun ketään ei näe useampaan viikkoon tai jopa kuukausiin niin onhan tämä nyt ihan älytöntä. En juurikaan käytä snapchatia ikinä, mutta nyt olen jälleen aktivoitunut siinäkin apissa, jotta ystävän näkeminen reaaliajassa videon välityksellä olisi vähän helpompaa ja nopeampaa. Tuntuu, ettei Instagram tai Whatsapp oikein taivu siihen eikä facetimea ole aina mahdollista soittaa. Vaikka heitä osaan arvostaa aina oli poikkeusolot tai ei niin kyllä tämä on rankempaa kun tietää, että kaikkia ihmiskontakteja tulisi välttää eikä heitä voi oikeasti nähdä. Kiitos kun olette, ilman teitä ei edelleenkään mistään tulisi mitään ja luojalle kiitos teknologian kaikkine sovelluksineen.

Listasin vielä loppuun top5 asiaa, joita voisi tehdä useamminkin tai jonka voisi aloittaa ja nyt koska aikaa on niin let’s do this!

1. Listan kärjessä, tittididiiii: siivous! Siivoa ne paikat ja asiat, joita tulee harvoin muuten siivottua. Hyviä esimerkkejä ainakin meillä on mattojen tamppaus, ikkunoiden pesu, varaston siivous ja järjestely, saunan lauteiden pesu…

2. Muista kertoa läheisille, että välität ja rakastat. Simple as that.

3. Lue se kirja, jonka olet aina halunnut lukea mutta et ole ehtinyt.

4. Aloita tai lisää päivääsi rutiineja, joita on myös aina pitänyt tehdä, mutta kas kas, ei ole ollut aikaa. Oli se sitten aamun aloitus joogalla, veden juonti, ruutuajan vähentäminen puhelimessa (kerro heti jos onnistut!) tai ihan mitä tahansa.

5. Urheile tai liiku. Ota pallo ja mene ulos, juokse, kävele, hypi, loiki tai ui! Itse kykenen kaikkeen muuhun paitsi viimeiseen. Kylmävesiuimarit, iso kunnioitus teitä kohtaan!

 

Minä ja Adoria toivotetaan parempaa ja toiveikkaampaa tulevaa viikkoa, pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa #stayhome.

 

5

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Nonna

    Mulla on tosi paljon samoja ajatuksia! Ei mua ole luotu köllimään kotona vuoroin sohvalla tai sängyllä. Tämä on hyvinkin opettavainen hetki meille kaikille, jokaiselle omalla tavallaan, mutta herättää kuitenkin. Enkä nyt tarkoita, että makaisin vain sohvalla todellakaan, mutta kun 60% elämästä on muiden ihmisten kanssa oloa, niin onhan tämä melko yksinäistä aikaa.

    1. zenaghraizi

      No nimenomaan! Alussahan tää tuntui siltä et jes vihdoin saa hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä mitään, mut eipä sitä osannu ajatella miten kauan tää kestää. Ja nyt tosiaan osaa arvostaa sitä ihan tavallista arkea entistäkin enemmän♥️

Vastaa