Työttömyyden häpeä

Hävettääkö sua? Ei se mitään niin muakin. Voi, kun todella hävettää. Se tunne, kun kurkkuun nousee pala ja ajatuksesi jäävät sanottamatta. Koin sen hetken itse astuttuani 40 000 muun joukkoon, tehdessäni ilmoitukseni alkaneesta työttömyydestäni. Kyllä, kannan statusta työtön. 

Tiesitkö, että häpeä on iskostunut isoon osaan meistä? Me tunnemme sitä eri tavoin riippuen taustastamme. Häpeä on tunne, jonka kokija kokee itsensä huonommuuden tai kelpaamattomuuden tunnetta. Kyseessä on negatiivinen tunne. Sitä ennen tapahtuu nöyryytys tai epäonnistuminen.

AINA SAA KÄRSIÄ JA HÄVETÄ

Uskon vakaasti, että meihin suomalaisiin on iskostunut välttämätön häpeä aivan kulttuurihistoriamme myötä. Tunnemme häpeää sekä myötähäpeää. Viihdeteollisuus ottaa tästä omansa. Mikä muu saisi reality-sarjat pysymään katsotuimpien tv-sarjojen listan kärjessä?

Meillähän on jopa suomalainen sananlasku häpeästä, Aina saa kärsiä ja hävetä. Samalla mainiona faktana on, että maassamme on häpeätutkija. Ben Malinen on väitellyt aiheesta ja tehnyt tuhansia tutkimuksia sekä kirjoittanut kaksi kirjaa. Jos haluat tutkia itse aihetta, niin mm. tutkimus nimeltä Your Flaws are My Pain (2011) on erinomainen siihen. (Yle 2019)

Jopa minäkin olen hommannut kirjahyllyyni kirjan armollisuudesta. Minun tulee tunnustaa häpeäni ja olla armollisempi nimenomaan itselleni. Taru Hallikaisen Armon kintereillä tuli hommattua, kun seurasin Jari Sarasvuon podcasteja ja häpeä oli sielläkin aiheena. Nyt tätä kirjoitusta tehdessäni menin viimein kirjahyllylle ja pyyhin teoksesta pölyt.

TÄMÄN HETKEN TYÖTTÖMYYS

Marraskuun 2020 työttömyyskatsaus kertoo, että lokakuun lopussa viimevuonna oli yhteensä 40 671 korkeakoulutettua työtöntä. Määrä on 7 250 henkilöä enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä luku ei kata kokoaikaisesti lomautettuja. Työttömyyttä kun tarkastellaan, niin huhtikuussa on korkeakoulutettujen työttömyys kasvanut jopa noin 8 000 henkilöä verrattuna maaliskuuhun. Tästä huolimatta tämän ajan korkeakouluttettujen työttömien määrä ei ole ennätys, tämän hetken trendihuippu häviää 2016 vuoden luvuille. (akavaworks.fi)

KUULUN TILASTOIHIN

Miksi edes kirjoitan julki olevani työtön? Pidin oikeasti asian hiljaisuudessa ensimmäiset kuukaudet. Oikeasti lähinnä siksi, etten kaivannut uteliaita kommentoimaan.. Ne tiesivät, jotka olivat lähimpänä. Näin tilanteen HYVIN väliaikaisena, mitä se vieläkin on. Mutta ajattelin asian niin, että hoidan koulut ja siitä sitten töihin. Eipä tässä.

Se ei ihan niin ole mennyt. Loogisena ihmisenä sitä ymmärtää tämän työttömyyden olevan tosiaan vain vaihe. Tietysti myös sen, että 40 tuhannen korkeakoulutetun työttömän joukkoon kuuluu useita alansa todellisia ammattilaisia, monitaitureita ja vaikka mitä. Erottuminen on vaan vaikeampaa, kun se oli sitä jo aiemminkin.

TYÖ EI OLE ITSESTÄÄNSELVYYS JA KUULUKO SEN EDES OLLA?

En ole koskaan pitänyt työtä itsestäänselvyytenä. Ensimmäisen kerran valmistuessani ammattikorkeakoulusta tiedostan raadollisesti, että työurani aikana tulee väistämättömiä pohjia ja olen todennäköisesti työtön jossain kohtaa. Tein työuraani reippaat kymmenen vuotta ja kerkesin oikeasti huokaista, etten kuuluisi joukkoon. Sain viime vuoden lopulla ylemmän ammattikorkeakouluni valmiiksi ja ajattelin sen olevan tiketti uuteen askeleeseen urallani. Ilman koronaa se olisi saattanutkin olla. Olen sitä mieltä, että tänäpäivänä työmarkkinat ovat tutkintojen ja laadukkaan työuran paikkoja. Sinun tulee olla kummatkin, eikä vain jompaakumpaa. Tutkinto auttaa ovelle ja sisään pääsy on susta kiinni.

Ajatus tämän tekstin kirjoittamisesta syntyi tänään tekemästäni puheenvuorosta Instagramiin. Häpeä on valmiiksi minussakin ja valitettavasti palvelut, jotka kuuluvat osaksi työttömyyttä lisäävät sitä. Ei auta sanoa, että tämä on sallittavaa, jos työtöntä kohdellaan osana massaa. Yksilöllisyys ei tarkoita mitään sanoina, jos käytännön toteutus jää vajaaksi. Tiedän totta kai, että jokainen osapuoli tekee ehdottomasti parhaansa, mutta kyseessä on kuitenkin elämäni.

Olen kuitenkin yksilö. Olen taistellut läpi haasteet ja kouluttautunut. Samaan aikaan olen tehnyt työni. Käynyt läpi useita vaiheita. Ollut rohkea, hypännyt, kaatunut, noussut uudelleen ja hakenut paikkaani työmaailmassa. Kehittänyt ja kehittynyt. Nyt olen arvioimassani väliaikatilassa, työttömänä. Minua surettaa, että minun täytyy tilannettani hävetä. Minäkin olen tehnyt parhaani. Harmittaa joutua anteeksi pyytelevään asemaan, sillä monen työttömän tavoin haluan tehdä kaikkeni poistuakseni statuksestani. Tämä ei ole tosiaan kunnia, vaan väliaikainen paha.

Olemme eläneet jo pitkään aikakautta, jossa tutkinto ei ole tae ja eläkevirat ovat pääasiallisesti mennyttä. Tämän tietää alaansa tutustunut asiantuntija ja hän on valmis pysymään muutoksessa mukana. Jos nyt muutkin ymmärtäisivät, että olemme kaukana menneestä. Eikä tarkoituskaan ole sinne palata.

Armo ei tule sanoista, vaan teoista. Ehkä joskus pääsen vaikuttamaan siihen, ettei tätä tarvitsisi niin paljoa hävetä. Koska tulen näyttämään sen, että vihreä rinkulani LinkedInistä kyllä katoaa ja tämä on vain vaihe. Jos sä lukija kuulut tilastoihin, niin toivottavasti saat uskoa. Sä et ole yksin ja täällä maailmassa on tilaa löytää oma paikka aivan varmasti. Se vaan todella täytyy tehdä, itse.

Instagram: @tiina_vuo

TikTok: @tiinavuo

2

Tällä artikkelilla on 7 kommenttia

  1. Ansku

    Hyvä, että tästäkin aiheesta kirjoitetaan. Hyvä postaus oli. 🙂
    T.toinen työtön.

    1. vuorenpaatiina

      Kiitos palautteesta ❤️ Ja toivottavasti tämä antoi toivoa sinne päin.

    1. vuorenpaatiina

      Kiitos Viia 💚

  2. FinInTirol

    Kirjoitat, että tiedostat ”myös sen, että 40 tuhannen korkeakoulutetun työttömän joukkoon kuuluu useita alansa todellisia ammattilaisia, monitaitureita ja vaikka mitä. Erottuminen on vaan vaikeampaa, kun se oli sitä jo aiemminkin.”

    Erottuminen on haastavaa, se on haastavaa vaikka joukko olisi pienempikin. Haluan kuitenkin kannustaa sinua itsekin ihmisiä työhän valinneena, että ei se aina ratkaise millaiset paperit ja monitaituruudet sekä superammattitaidot henkilöllä on. Tehtävään yleensä etsitään juuri siihen positioon sopivinta ja sellaista, jolla nähdään olevan tulevaisuudessakin jotain annettavaa yritykselle. Sinua on vain yksi ja varmasti olet johonkin positioon se sopivin:)

    Luin pari päivää sitten LinkedIN:issä mielenkiintoisen postauksen kommentointeja. Siinä oli kyse siitä, jota mitä rekrytointia tekevät hakijassa arvostavat. Kommenteissa nousi monesti esiin asenne. Mainittiin selvästi myös työkäyttäytyminen eli millaiset persoonallisuuden piirteet tukevat työtehtävää sekä innostuneisuus kyseiseen työhön. Asenne ja persoonallisuuden piirteet tekevät meistä yksilöllisiä yhdessä tietojemme ja taitojemme kanssa. Ei ole suurta merkitystä onko hakijoita 10 tai 100, sillä vain yksi valitaan, sopivin. Mikäli sinä olet sopivin, niin saat sen paikan oli hakijoita sitten kuinka monta tahansa. Luota siihen, että sinulle on sopiva paikka ja varmasti sen löydät:) Toivatan onnea ja uskoa paikan löytämiseen!

    Tuli mieleen vielä tuosta sananlaskusta. Muutin hieman yhtä suomalaista sananlaskua:

    ”Ei työttömyys henkilöä pahenna ellei henkilö työttömyyttä”. (alkup. Ei työ miestä pahenna ellei mies työtä)

    Tarkoittaa, että älä häpeä työttömyyttä sillä hävetessä sitä teet siitä hävettävän. Ajattele, että olet isossa eteishallissa, jossa on kymmeniä ovia. Saat valita ihan minkä vain. Olet valinnan vapauden eteisessä etkä työttömyyden komerossa:)

  3. Olen ollut työtön vuodesta 2016. Mutta en kuitenkaan. Olen jakanut lehteä mutta työvuorot kestävät keskiyllä sen neljä tuntia, mikä ei riitä perus elämiseen. Olen siivonnut kohdetta tunnin per päivä mutta tämä on vain yksi kokonainen työpäivä viikossa. Näen että tämä nykyinen suuri ihmisten määrä sekä työttömyyden määrä ajaa meidät uuteen systeemiin missä on enemmän yrittäjälaskutusta sekä useaa eri työtä. Saa nähdä. Mutta hävetä ei tarvitse. 🙂

  4. Nadine

    Olen Jonnan kanssa samaa mieltä siitä, että ajat on muuttuneet, ja uran voi koostua monesta eri osasta yhtäaikaisesti.

    Se on totta, mitään elinikäisiä virkoja eikä korkean koulutuksen suojaa ei ole enää olemassa. Olen itsekin korkeasti koulutettu ja olen ollut työttömänä yhteensä 8 kuukautta, josta sai traumoja ihan tarpeeksi koko elämäksi.

    Minua auttoi yrittäjyys. Tälläkin hetkellä teen kolmea eri alan työtä, osittain sen takia, ettei yhtä alaa riitä, ja osittain mielenkiinnon takia.

    Tsemppiä sinulle työnhakuun!

Vastaa