Meissä kaikissa asuu pieni lapsi

Ja se lapsi on nyt suuttunut.

Mietin pitkään mitä kirjoittelisin seuraavaksi. Olisi kiva laittaa jotain muuta eetteriin kuin sohaista ampiaispesään, mutta sehän olisi tylsää. Jaoin tiistaina Instagramin puolella directissä pidemmän tovin ajatuksia valitsevasta tilanteesta ja tulin siihen tulokseen, että miksen kirjoittaisi niitä myös tänne.

Sukupolvi, jota edustan on ensimmäinen, joka saanut elää tietynlaista yltäkylläisyyttä. Lähimpänä meitä koskettava isoin kriisi on 90-luvun alun lama. Olen ollut silloin kolme vuotias. Vuosien 1990-1993 oli historian pahimpia, jopa pahempi kuin toisen maailman sodan jälkeinen. Emme ole nähneet sotaa, kulkutauteja, isompia kriisejä ja toisaalta meidän vanhempamme ovat halunneet suojella meitä oman lapsuutensa kokemuksilta. Olemme saaneet pitää asioita itsestään selvänä.

Kukaan ei tässä kohtaa varmasti ole missannut sitä, että elämme poikkeuksellista aikaa ja maassamme pyörii virus. Korona on kaikessa vakavuudessaan ja laajuudessaan ensimmäinen pandemia, jonka olen kohdannut elämäni aikana. Kuten se on monelle muullekin. Maailmaamme on tullut jotain mitä yksikään ei ole kunnolla voinut ennustaa. Siihen ei voi koskea, sitä ei näe ja se vie useammalta tässä maassa elinkeinon sekä tulevaisuuden.

|Korona on vakiokonna, jota epäillään jokaisen pandemian yhteydessä.

Yle-tiede on uutisoinut koronaa vain kaksi päivää sitten raflaavasti vakiokonniksi, joita epäillään jokaisen pandemian yhteydessä. Viruksen lähtöperä on tälläkin erää eläimestä, jolla on virus ollut. Se on mennyt ympäristöön, jossa viruksen siirtyminen eteenpäin on ollut otollista. Jos yhtään olet jaksanut tutustua aiheeseen, niin tälläkin erää on pystytty aivan alkulähde vahvistamaan Kiinan eläintorille. Artikkeliin pääset tästä.

Reipas viikko sitten ovat maailmalla jo tapahtuneet hallituksen päätökset rantautuneet Suomeen. Olemme viikon eläneet rajoitusten alla. Alkuun sosiaalinen media täyttyi huikeasta yhteishengestä, siitä suomalaisesta sisusta. Me pystytään siihen ja ollaan tässä yhdessä.

No, ei me sitä pitkään hallittu. Viikonlopun aikana on saanut useampi lukea kuinka Uudenmaanalueelta ovat autot lähteneet kohti Lappia tukkien nelostien Oulun korkeudella, baarit ovat täynnä, kokoonnumme edelleen isoissa joukoissa ja muuta. Samalla uutisten mukana on lähtenyt me-henki Kankkulan kaivoon arvostelukykymme mukana. On uutisten mukana tullut tuutit täyteen sitä, kuinka minä en noin toimisi ja kuinka joku kehtaa sekä kuinka lapseni ovat hirveitä, en kestä ja lista vain jatkuu. Mahtavaa, että näiden rajoituksia rikkovien mukana on paljon niitä, jotka ovat toimineet oikein. Mutta kuinka lisätä ymmärrystä meidän kaikkien joukossa? Epäilen suuresti, että voimakas olen oikeassa, olisi onnistunut tapa.

Palataanpa otsikkoon … Sisäinen lapsemme on viimein irrallaan. Hän on kyllästynyt samalla tapaa kuin peruskoulun aikaisella kesälomalla. Puhun siitä ajasta, kun saimme lomailla kahdeksan viikkoa putkeen. Muistat sen varmaan. Aluksi oli siistiä herätä milloin vain ja tehdä mitä haluaa. Sitten se hetki tuli, kun ideat loppuivat ja aloit kinuamaan tekemisistä vanhemmiltasi. Siellä meidän jokaisen aikuisen sisällä tuo lapsi kolkuttaa ovea ja parhaimmillaan tulee rynnien sisään. Tämä tyyppi on se, joka saa meidät tässä hetkessä nauttimaan tutuista iloistamme tai pakkaamaan automme lähteäksemme sille perinteiselle pohjoisen reissulle. Hän saa meidät toteamaan itsellemme, että miksen näin toimisi koska olen näin aina toiminut. Mikä siinä olisi väärin, eihän tämä kosketa minua. Miten tämä eroaa aiemmasta? Me olemme nyt niitä lapsiemme vanhempia, joiden tulisi antaa mahdollisimman hyvät opit, jotta he pärjäävät.

Lähde: THL

Tutustu tästä artikkeliin, josta koronaohjeet on otettu.

Riskiryhmään kuuluvana toivoisin, että emme enää jatkaisi sormella osoittelua vaan palaisimme etsimään sitä yhteishenkeä. Sillä vain selviämme. Riskiryhmäläisiä tässä maassa on enemmän kuin uskotkaan, eikä se tosiaan näy ulkoapäin. Nyt vielä alkava kevät johtaa moneen pärskivään allergikkoon ja astmaatikkoon. He eivät muuten asialle voi mitään. Itsekeskeinen ajattelu tai sormella osoittelu ei tuota meille muuta kuin lisää harmia. Se johtaa maamme kovempaan vauhtiin syöksykierteessä, jota nyt on jo vaikea hallita.

Mitä jos ottaisit hetken ja miettisit niitä kaikkia asioita, johon olet tottunut? Kävisit siellä lähikahvilassa ottamaan matkaan kahvin. Juttelisit suosikki ravintolanpitäjäsi kanssa, voisitko tilata aterian heiltä. Ihan mitä vain se on sinulle. Antaisit pienen summan sinne Lappiin paikallesi kannatusta varten, jos haluat pitää ensi vuonna ne sinun paikkasi siellä. Nyt pienikin teko on SUURI. Juttelisit sisäiselle lapsellesi ja lohduttaisit sitä, kertoisit hänelle, kuinka aiot selvitä yhdessä tuumin tästä kaikesta. Siinä samalla ottaisit jälkikasvusi syliin ja pitäisit huolen, että hekin toteuttaisivat meille asetettuja säädöksiä.

Pysykää turvassa!

Instagram: @tiina_vuo

TikTok: @tiinavuo

0

Vastaa

Close Menu