33 and (still) fabulous

Täytän tänään 33-vuotta. Vastahan siitä on hetki, kun 30 tuli täyteen. Huh! Miltä sitten tuntuu kuulua tähän joukkoon ja mitä fiiliksiä syntymäpäivä tuo?

KOLMIKYMPPISTEN KERHO

Olen kolmekymppisten kerhossa jo pidemmällä. Hui, mihin vuodet vierivät? Kuulun nyt niiden joukkoon, joita pidin aikanaan aivan ikäloppuina ja henkilöinä, joilla on vähintään toinen jalka haudassa. Ajattelin aidosti, että jos en mene naimisiin alle kolmenkymmenen ikävuoden ei tarvitse mennä ollenkaan. Jollain tapaa ajattelin olevani aivan rypistynyt tässä iässä ja ruma.

Ohimennen avioliittoa ei ole. Ei lapsia eikä punaista taloa sekä perunamaata. Tähän kliseiseen elämään en olisi koskaan edes sopeutunut, mutta koin ikäkriisissäni, että nyt minä sen menetin. Kuulin myös useampaan kertaan, kun täytät kolmekymmentä lapsien saantitarve tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei ole muuten tullut.

Ikäkriisin piti myös tulla siinä kolmenkymmenen kynnyksellä. Myönnän tosin sen hiipineen kaveriksi hiukan myöhemmin. Ulkoapäin tulevia paineita on vaikeampi selättää, kun tiedostaa jossain asioissa kellon lyövän kohti loppua. Tietyllä tapaa tämän iän puolella on vaikea sanoa, että aikaa vielä on. Näin naisena, kun biologia asettaa omat määräaikansa.

MILLAISTA TÄÄ ITSELLE SITTEN ON

Nyt, kun on saatu kaikki kliseet ja paineet alta pois… Voin todeta, ettei tässä iässä ole mitään vikaa! En tosiaan ole puoliksi haudassa, olen itseasiassa elämäni kunnossa. Menossa kohti vain parempaan. Olen varmempi kuin koskaan eläissäni. Monet asiat ovat edelleen avoinna, mutta se ei haittaa, se kuuluu vain elämään.

Siisteintä on tietynlainen varmuus mikä on vahvistunut. Olen osaltani edelleen samalla tapaa hukassa kuin ennenkin, mutta silti samaan aikaan aivan juuri siellä missä pitää. Tiedän mitä repussani on ja uskon vahvasti pärjääväni sen kanssa. Tervetuloa vain 33, kyllä me rokataan tää!

💜 Hyvää syntymäpäivää mulle!

Instagram: @tiina_vuo

TikTok: @tiinavuo

2

Vastaa