Muuttumaton arki

Syksy. Koronavuodesta huolimatta, suurinosa on palannut samaan tuttuun arkeen ja rutiineihin niinkuin joka vuosi ennen tätäkin. Lapset palaavat päiväkoteihin ja kouluihin, vanhemmat töihin.

Tämän kuukauden alusta alkaen some on ollut täynnä keskusteluja ja julkaisuja paluusta arkeen. Puhutaan siitä, kuinka lapset aloittavat taas koulun ja pienten lasten äidit saavat taaperonsa päiväkotiin.  Vanhemmat itse pääsevät taas töihin. Kaikilla on rutiinit, jotka helpottavat arjen sujumista ja kaikilla oma paikkansa. Ei jää tilaa ylimääräiselle, kun arki täyttää kalenterin.

Sitten olen minä (ja varmasti moni muu koti-äiti), jolla ei oikeasti se arki kotihoidontuella muutu mihinkään. Koko vuosi samaa arkea kotona, joka saa ajattelemaan että onko se sitten arkea ollenkaan? Ollaanko me sittenkin vaan lomalla kokoajan? Monesti olen törmännyt nimittäin mielipiteisiin siitä, että kotiäitiys ei ole muuta kuin loisimista kotona lasten kanssa. Voiko tästä sitten vetää johtopäätöksen, että esimerkiksi perhepäivähoitajat ei ole oikeasti töissä vaan nekin loisii vain muiden lasten kanssa kotona? Entä sitten siivoajat? Minähän teen käytännössä kotona ihan samaa työtä kuin siivoajat ja perhepäivähoitajat mutta pakettimuotoni on 2in1.

En väitä, ettenkö joskus oikeasti vain löhöilisi sohvalla puolet päivästä. Helpon lapsen kanssa niitä päiviä nimittäin on, mutta osaa meillä oikeasti olla pienen lapsen kanssa työntäyteinenkin päivä toisinaan. Yhteiskunnan mielestä meillä pienen lapsen äideillä on oikeus olla kotona kolme vuotta, muiden ihmisten mielestä vain vuoden ja sitten meitä voikin kutsua jo lusmuiksi. En voi verrata itseäni siihen, että kävisin töissä. Voin kumminkin verrata omaa olemistani niihin töissäkäyviin edes jonkun verran, edes sen verran että olen oikeutettu siihen kelan maksamaan kotihoidontukeen jonka takia muut voivat arvostella minun olevan vähempiarvoinen kelaelätti. Siltä se tuntuu, jotenkin vähemmän arvostetulta.

Mulle on kumminkin tärkeää, että lapseni on tyytyväinen eikä sen tarvitse mennä vielä päiväkotiin. Mulla jää itsellä aikaa blogille, omille harrastuksille ja käydä päivän aikana missä haluan. Ei koti-äitiydestä tarvitse tehdä masentavaa. Mulla on aikaa mennä opiskelemaan tai töihin kyllä tulevaisuudessakin. Me tullaan hyvin toimeen sillä, että mies käy töissä eikä mun tarvitse elää hänen rahapussistaan (vähän ehkä, heh). Mun päivät lapsen kanssa on just tasan niin tylsää kuin siitä teen, ei se riipu siitä olenko töissä.

Toivoisin muidenkin miettivän ja arvostavan meitä koti-äitejä edes hieman. Eikä tarvitse ehkä arvostaa, mutta hyväksykää ja lopettakaa se jatkuva mollaaminen. Ollaan kaikki tasa-arvoisia vanhempana, oltiin me sitten kotona tai töissä. Joskus minäkin menen taas töihin, enkä koe silloin muuttuvani ihmisenä pätkääkään.

Millainen arki sulla on alkanut?

– Viia

instagram viiaw

4

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. Nonna

    Mulla on hyvin samanlaisia ajatuksia ja itse rakastan lapsen kanssa oloa, vaikkakin yhteiskunta ei siihen todellakaan kannusta..

Vastaa