Miten meidän joulu meni?


artikkelin kuvat ©️ Rosan valokuvaus

Edelliset joulut on mennyt vähän viimetinkaan ja sellaisella tukka putkella-meiningillä. Tänävuonna päätin, että nyt se loppuu. Meidän ei ole pakko suorittaa, meidän ei ole PAKKO tehdä yhtään mitään. Miten rennosti sulla meni joulu? Kirjoita alle!

Tänä jouluna olen ostanut tasan kaksi lahjaa, kummitytölle ja omalle pojalle. Joulukortteja teetin E’n kuvista kymmenen, nekin saapui vasta kaksi viikkoa ennen joulua perille mun omaan postilaatikkoon enkä lähettänyt niistä postin kautta yhtäkään. Annettiin niistä vain seitsemän. Joulusiivous jäi suorittamatta, vaihdoin vain matot ja koristeltiin kylältä ostettu joulukuusi olohuoneen nurkkaan. Kaupasta nappasin hetken mielijohteesta ruokapöytään joulutähden. Ei ostettu kinkkua, mun äiti osti meille yhteisen ja jouluruokiakin todella vähän mitä ei tehnyt tänävuonna oikeastaan mieli kun sen kerran. Piirakat, tortut ja piparit leivottiin alkukuusta. Olen jopa niin rikki, että ajatus suklaasta saa mulle pahan olon. Ei maistu yhtään. Luumurahkaa olisin kaivannut, vaikka inhoan luumuja.

Olen siinä mielessä onnellinen, että meillä on vain yksi lapsi eikä se tajua vielä lahjoista tai Joulupukista mitään. Vielä toistaiseksi helppo homma, kun ei tarvitse aloittaa joulua sillä tonttusekoilulla ja puida kolme päivää vastaako lahjat toiveita kirjeessä tai etsiä sitä tiettyä lelu-autoa joka helvatan kaupasta kolme päivää. Jo meidän lapsen iän takia meillä oli siis helppo joulukuu ja aion opettaa myös hänelle jatkossa, että lahjat ei ole tärkeää vaan yhteinen aika.

Joulufiilistä ei ole ollut yhtään eikä joulu tuntunut yhtään joululta. En tiedä miksi, mutta se tunne vain puuttui tänävuonna. Me vietiin taapero ennen joulu-aattoa yöksi mun mummilaan ja saatiin pelattua näin meille miehen kanssa yhteinen rauhallinen aaton aamu. Nukuttiin pitkään ja kysyisin, että käyttääkö tontut autoja? Meidän karvaiset hälytysjärjestelmät oli joululomalla ja jäi täydeksi mysteeriksi kuka on käynyt oven takana aaton aamuna. Vannon, kiltisti ollaan oltu!

Joulun vietto alkoi rauhakseen aamukahvilla ja kiireettömällä laittautumisella. Iltapäivällä suunnattiin sitten mun mummin luokse, äiti oli laittanut ruuat sinne valmiiksi ja syötiin ihan kunnolla. E sai syödä myös ensimmäisen kerran jouluruokaa, viimevuonna oli vielä niin pieni. Jaettiin kortit ja lahjat, vaikka mitään ei kyllä oltu odotettukkaan (se suklaan määrä joka joulu on jotain yli ymmärryksen, meillä kummallakin on sitä paitsi laktoosi-intoleranssi). Niinhän siinä sitten kävi, että mulla loppui ruokailun jälkeen lyhytvaikutteinen insuliini kesken, joten ehkä lievästi otti päähän kun olisin halunnut syödä tekemääni glögijuustokakkua muiden kanssa kahvin kera. Illalla käytiin vielä anoppilassa ja siellä ei sitten tullut syötyä enää mitään, vaan ne kahvit ettei verensokerit nouse. Illalla kotiin saapuessamme totesin vielä sen insuliinisekoilun jälkeen, että E’n unipupu jäi sinne mummilaan. Onneksi tuo taapero nukkuu ilmankin.

”Kaikinpuolin silti onnistunut joulun vietto ilman suurempaa stressiä, aion mennä löysin rantein ensivuonnakin.”

Joulupäivä meillä meni ihan vaan kotona, itseasiassa makasin peiton alla sohvalla koko päivän. Tapaninpäivänä käytiin syömässä vielä anoppilassa ja mummin luona kahvilla noutamassa se unipupu. E sai vielä loppuja lahjoja, pehmeän tyynyn ja automatot huoneeseensa. Kaikinpuolin silti onnistunut joulun vietto ilman suurempaa stressiä, aion mennä löysin rantein ensivuonnakin. Insuliinit voisin muistaa kumminkin mukaan.

Viia

@viiaw

1

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. elsalinnean

    Vau, mitkä kuvat! Ja kivan kuuloinen joulu 🙂 Meidän joulu meni kanssa just tolla rennolla asenteella, mutta joulufiilistä löytyi kyllä reippasti! <3

Vastaa