Leimaavat minut narkomaaniksi

Minä en sairauttani häpeä. Vaikka lapsen kanssa julkisesti pistäessäni insuliinia saisin lasun niskaani, en häpeäisi silloinkaan. Tai jos joku päivä joutuisinkin pistämään lastani, en vielä silloinkaan häpeäisi.

Onhan se totta, että insuliiniakin voidaan käyttää väärin esimerkiksi saliurheilussa. En kumminkaan usko, että mun lihakset ylettyisi saamaan minusta sellaista mielikuvaa edes jumppahousut jalassa. Mua vaan hämmentää suuresti, miten vielä tänäkin vuonna näin yleinen sairaus voidaan ymmärtää negatiivisella tavalla väärin. Jokaisen ykköstyypin diabeetikon täytyy pistää insuliinia pysyäkseen hengissä ja voidakseen hyvin, tulematta leimatuksi suorilta narkomaaniksi. En pidä itsestäänselvyytenä, että kenenkään täytyisi omata tietoa tästä sairaudesta. Mun oma mielipide vain on, että silloin on ihan turha päteä ja kommentoida väärää tietoa faktana. Olisi outoa, että menisin itsekkään kommentoimaan ketään pillereiden popsijaksi hänen hoitaessa sairauttaan.

Olen törmännyt todella usein esimerkiksi facebookin ryhmissä keskusteluun siitä, kuinka huumeneulat maassa kuuluvat diabeetikolle ja kuinka me likaiset niitä jätetään miten sattuu. Ymmärrän tottakai huolen, että onko joku tiputtanut vahingossa lääkkeensä kadulle mutta entäs siinä vaiheessa kun paketista löytyy iso ruisku, sokeripala ja teelusikka? Mitä helvettiä minä sillä teelusikalla tekisin? Tai vieläkö me eletään niin aatamin aikaa, että insuliinissa neula on pidempi kun peukalo ja se pitää pullosta vetää ruiskuun sisälle?

Tälläviikolla kylän puskaradioon oli jaettu kaksikin aloitusta päiväkodin ja nuokkarin pihalle tippuneista neuloista. On valitettavaa, että tälläistä tapahtuu ja huoli olisi minullakin jos oma lapseni pääsisi käsiksi mihinkään sellaiseen. Tai kuka tahansa lapsi, aikuinenkin. Tälläkertaa ne tosiaan olivat pieniä insuliinineuloja, mutta provosoiduin silti. Kun sinne oli kommentoitu jo keskustelua narkkineuloista ja diabeetikoiden vastuullisuudestakin, luin aiheesta uutisartikkelin ja kommentoin keskustelua.

Uutisessa luki näin: ”Neulojen alkuperä ja käyttötarkoitus ei ole tiedossa, eikä myöskään se, että miksi nuorisolla on niitä hallussaan. Neulojen käyttötarkoitus voi olla myös täysin hyväksyttävä, esimerkiksi jonkin sairauden, kuten diabeteksen hoito. Neulat tulisi kuitenkin tässäkin tapauksessa hävittää asianmukaisesti, eikä heittää niitä maastoon.” Ok, todella hyvä ohje MUTTA.. uutisartikkeliin oli laitettu kuva rokotusneulan tyyppisestä pitkästä neulasta, joka oli veressä. Olisiko paljon pyydetty, että edes uutisartikkelit eivät levittäisi väärää tietoa?

Siinä pistäessäni insuliinia vatsaan tai reiteen yleisillä paikoilla, näyttääkö se tosiaan huumeiden käytöltä ja siltä, että nakkaan käytetyt neulat maahan menemään? Kuinka montaa huumetta sitten pistetään vatsaan tai reiteen? Neulojani en koskaan vaihda kuin kotona ja nekin ovat 6mm, alle sentin pituudeltaan. Edes mun ystävät ei katso kun pistän enkä ketään siihen pakotakkaan. Ironista kyllä, että mulla itsellänikin on neulakammo.

 ”Mutta ethän sinä näytä yhtään diabeetikolta?”

Ihan pakko kysyä, että millaiselta me diabeetikot sitten näytetään? Seisooko meillä silmät jo syntymästä saakka päässä vai näkeekö sen muuten naamasta? Käyttäydytäänkö me jotenkin sekavasti tai pukeudutaanko me eri tavalla? Tää on todella yleinen kommentti ja lähinnä se huvittaa, koska en todella tiedä miltä meidän pitäisi sitten näyttää. Tulkaa pukemaan minut.

📸 Biancaportraits

 

Nyt ymmärrän miksi niin moni diabeetikko häpeää omaa sairauttaan ja se on surullista. Tämä aiheena iskee varmasti moneen muuhun, onneksi itse osaan vain nauraa jos joku musta näin ajattelee. Minä en olekkaan silti monet muut, vain minä. 

Aikasemmin olen kertonut vitsin librestä, jonka vastaan olevan valtion seurantalaite. Voisin lisätä mausteeksi vielä huumekynäni mukaan ja katsoa moniko tarinani uskoo. Kaikkea sitä, jos pääsisin vielä mauttomaan uutisotsikkoonkin mukaan.

– Viia

@viiaw

3

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. vuorenpaatiina

    Ihmiset ”vitsailee” paljon asioista mitä eivät ymmärrä. On surullista, että diabetes yhdistetään aivan muuhun mitä se on. Harvapa oikeasti näyttää pitkäaikaissairauden sairastajalta. Ollaan 2020-luvulla, ihmiset voisivat vähän valistaa itseään.

Vastaa