Bloggauksen aloittaminen

Kahvikuppi


Tässä sitä nyt ollaan, taas blogin äärellä yli kymmenen vuoden jälkeen. Istun kahvia juoden ruokapöydän ääressä ja kerään motivaatiota lähteä lenkille. Naapurissa kymmenvuotiaat pojat huudattaa musiikkia ja hyppivät trampoliinilla pelkissä shortseissa. Basson jumputus kuuluu ajatuksien lävitse, säestäen  pääni sisäistä monologia taustalla. Se monologi ei ole koskaan hiljaa.

Kuten jo ensimmäisenä mainitsin, mulla on ollut blogi aiemminkin. Se oli sitä ylä-asteikäisen teinin ”lifestyleä”, jossa kerrottiin mitä tein päivän aikana. Oikeastaan hassua, että muut sen ikäiset jaksoi lukea niitä kirjoituksia, koska eihän niissä oikeastaan ollut mitään mielenkiintoista luettavaa. Postaukseni menivät suurinpiirtein niin, että tänään puin nämä vaatteet kouluun, meillä oli näitä aineita ja sitten mentiin kaverin kanssa kaupungille ja ostin tälläisen topin. Käsittämätöntä, silti mua seurattiin.

Mulla on ollut jo pitkään mielessä aloittaa bloggaus uudelleen, koska tuntuu että mulla on ihan liikaa sanottavaa ja liian vähän kuuntelijoita. Oon ihan hauska tyyppi pään sisältä, ainakin suurimman osan päivästä. Joskus vaikka pyykkejä levittäessä saatan käydä pitkänkin keskustelun omassa päässä perustellen jotain mielipidettä, tai väittelen toisesta mielipiteestä jota en ole edes keneltäkään joskus kuullut. Kirjoittaminen voisi olla sensijaan ihan hyvä tapa kanavoida ajatuksia, usein tuppaan muutenkin unohtamaan ne loppujenlopuksi koska en kerkeä niistä ikinä keskustelemaan kenenkään kanssa. Kuulostan hullulta, tiedän.

Mulla oli vielä viimeviikolla tarkoitus perustaa ihan oma blogi, mutta innostuin saadessani mahdollisuuden Poselandilla. Onhan tää ihan mahtavaa, kuulua tälläiseen porukkaan. Aion blogata paljon juurikin henkisestä jaksamisesta ja ajatuksistani, kuten myös fyysisen hyvinvoinnin puolelta sillointällöin. Mua liikuttaa enimmäkseen kaksi aktiivista koiraa täällä kotona ja salikortti on nyt uusittu taas raskauden jälkeen, vaikka ajankohta sattuikin olemaan vähän huono nyt tän koronaviruksen takia. Kirjotan sekä äitiydestä, että minusta ihan itsestäni naisena. Pyrin bloggaamaan fiiliksen mukaan, ottamatta liikaa paineita siitä että nyt on pakko kirjoittaa jotain.

Nyt vaatteiden vaihtoon ja pikalenkille  neiti rottweilerin kanssa, ulkona tuulee niin että tukka lähtee päästä vaan hyvä mieli lähtee liikunnasta ja se mun pitäis takoa ton nelijalkaisen laiskamadonkin päähän.

Palataan, mua voi innokkaimmat seurata tarkemmin myös instagraumista nimimerkillä @viiaw !

2

Vastaa

Close Menu