Yksi pieni muutos ja uni muuttui

Parempi uni

Uni ja nukkuminen ovat olleet hyvinvointini akilleen kantapäät. Kerroin tässä taannoin kuunnelleeni Nextorysta aivoterveydestä kertovan kirjan ja tajunneeni monia uusia juttuja itsestäni sekä oman elämäni hallinnasta. Yksi merkittävimmistä muutoksista, joihin kirja vaikutti, ovat mun yöunet. 

uni

Krooninen univaje kuluttaa mieltä. Se, ettei ennätä nukkua riittävästi yöllä, on kamalaa. Se tunne, kun jo sänkyyn mennessä tietää, että unet jäävät vain muutamaan tuntiin. Se tunne on saanut minut tuhansina iltoina miettimään, että nyt pitää nukahtaa ja nopeasti.

Aamu koittaa liian nopeasti, vaikka nukahtaisi sillä punaisella sekunnilla kun pääsee sänkyyn. Ja itseasiassa juuri se – tieto siitä ettei ehdi nukkua – on koitunut kohtaloksi monille yöunilleni. Kiireen tunteessa jään suorastaan odottamaan herätystä. Mitä jos en nukahda, mitä jos en herää, ei vitsi että aamulla väsyttää, pitäiskö nousta pesemään pyykkiä, hei se yks juttu jäi tekemättä…. Saatan katsoa kelloa vielä neljältä itku silmässä. Ei hitto, sama oisi jo jäädä valvomaan ja vetää päivä samoilla silmillä. Stressihormonitasot ovat taivaissa, ja unenpäästä kiinni saaminen karkaa yhä kauemmaksi.

Toisinaan sitten taas olen nukahtanut ihan hyvin, kun jätän ”turhan” panikoimisen vähemmälle, mutta uni on jäänyt yö toisensa perään silti liian lyhyeksi.

Uni ja sen merkitys terveydelle

En aio käyttää aikaasi tieteelliseen kertomukseen siitä, miksi meidän tulisi nukkua. Sanon vain yhden asian:

Uni on korvaamatonta.

Sitä ei korvaa huikea CV, ei yömyöhäiset meal prepit, ei aivojen tarvitsema ”nollaus” somen parissa – ei yhtikäs mikään. 

Jos ongelmasi siis on sama kuin minulla, eli priorisoida asioita nukkumisen edelle – priorisoit väärin. Lopeta se heti. Priorisoi sen sijaan oma uni samalle viivalle lastesi unen kanssa.

Tiedät, että jos vaikkapa viisivuotias lapsi valvoo yhteen asti yöllä herätyksen soidessa kuudelta, on seuraava päivä aivan kammottavan hirveä. Jos tätä jatkuu yö toisensa perään, myös lapsen normaali kehitys vaarantuu. Päiväunet venyvät pitkiksi ja rytmiä on hankala kääntää. Lapsen nukkumisesta siis pidetään kiinni ongelmien välttämiseksi. Miksi omasta nukkumisesta kuitenkin saa lipsua?

Jos uni ei ole sinulle prioriteetti numero 1 iltaisin, mieti vielä kerran.

Muut keinot parantaa nukkumista

Aina uni ei ole kiinni priorisoinnista (eli omasta vapaaehtoisesta halusta). On paljon unettomuutta, johon ei tunnu auttavan mikään, ei oikein edes unilääke. En halua kirjoituksellani ärsyttää heitä. En todellakaan yritä sanoa kenellekään vaikeasta uniongelmasta kärsivälle, että menet vaan aiemmin sänkyyn ja alat nukkua kuunnellen äänikrjaa ja tadaa, taikaiskusta alat taas nukkua. Nämä ovat kaksi eri asiaa: itseaiheutettu univaje ja krooninen unettomuus. Mutta kärsipä sitten kummasta tahansa, kannattaa ehkä silti kysyä itseltään omista ilta-rutiineistaan.

Sisältävätkö ne:

riittävästi rauhoittumista ilman kännykkää, telkkaria, tietokonetta…

sopivankokoisen iltapalan

stressitöntä aikaa ennen nukkumaanmenoa (kuka pystyisi nukahtamaan nopeasti jos päivä päättyy kuin seinään touhun keskeltä)

Lisäksi:

käyttääkö makuuhuonetta vain läheisyyteen ja nukkumiseen

onko panostanut nukkumismukavuuteen

onko laadukas magnesium-valmiste käytössä

onko löytänyt oman tavan rentoutua päivän päätteeksi

sisältääkö päivä riittävästi aktiviteetteja ja liikuntaa

painaako mieltä joku

 

Kysymyksiin vastatessa todella tärkeää olisi olla rehellinen itselleen. Itse huomasin myös, että iltojen välillä on aika paljon vaihtelua, eli keskustelua olisi hyvä käydä useampana peräkkäisenä iltana.

Omalla kohdallani suurin ongelma oli väärä tärkeysjärjestys. Tehokkuutta hakiessani sorruin siihen, mikä vähentää tehokkuuttani eniten: tinkimään nukkumisesta. Niinpä jäin selaamaan kännykkää vielä sänkyyn mentyäni. Tajusin, että päätin jo päivällä alitajuisesti nukkuvani surkeasti myös seuraavan yön. Tein sen hokemalla itselleni sitä surkeana koko päivän: ”taas on aamuvuoro ja nukkumaanmeno venyy kuitenkin puolilleöin, ei taaskaan kerkeä nukkumaan”. Kurssi kuitenkin muuttui, kun aloin haluta nukkua kunnolla ja riittävän kauan. Aloin arvostaa unta ja löysin sen merkityksen hyvinvoinnilleni. Muutin muutaman pikkujutun iltarutiineissa, jotta pääsen sänkyyn aiemmin. Vaihdoin mm. kännykän selaamisen äänikirjan kuunteluun ja aloitin valmistelut kohti parempaa unta jo tuntia aiemmin kuin tavallisesti. Aloin hokea itselleni, että kuinka ihanaa onkaan päästä pian nukkumaan. Kuuntelen edelleen välillä ennen nukahtamista rentoutusäänitteitä, ellen saa rauhoitettua kierroksia muuten. Aluksi ne kuullostivat bullshitiltä, mutta tajusin pian että vaikken edes keskittyisi, nukahdan niiden avulla tosi nopeasti.

Huomasin pian herääväni aamuisin aiempaa virkeämpänä. Otin tavoitteeksi saavuttaa vähintään 7,5h unet joka ikinen yö riippumatta työvuorostani.

En voi sanoa olevani maalissa vielä, sillä uutta tapaa on takana melko vähän aikaa vasta. Joitakin lipsahduksia matkaan on mahtunut, mutta pääasiassa pidän kiinni nykyisestä. Olo on paljon parempi ja herään levänneenä. Olen myös tahdikkaampi koko päivän.

Millaiset iltarutiinit sulla on?

<3: Tanja

 

2

Vastaa