Ruoka, ravinto ja minun filosofiani

Ruoka ja ravinto

Ravinto ja ruoka on mielenkiintoinen juttu. Voisin tutkia ja pohtia asiaa monesta eri näkökulmasta ja lukea siihen liittyviä tutkimuksia kyllästymättä aiheeseen tuskin koskaan. Ravintonäkemyksistä ja siitä, kuinka meidän pitäisi syödä, kiistellään paljon. Tutkimuksia puolesta ja vastaan riittää. Ja niin riittää myös eläviä ihmiskokeita, eli meitä ravinnon kuluttajia. Monia asioita kokeiltuamme toivottavasti tiedämme, mikä ideologia meille itselle toimii.

Bloggaajana ja sairaanhoitajana haluaisin itse toimia jonkinlaisena hyvinvoinnin suunnannäyttäjänä. Tiedän, etten ole ravitsemuksen asiantuntija ja siksi en voikaan tulla kertomaan kenellekään, kuinka juuri hänen tulisi syödä. Pyrin jättämään ihmisten omille näkemyksille ja kokemuksille tilaa ja jokaiselle varan tehdä omaa itseä koskettavat valinnat ihan itse. Sillä itsehän jokainen ne valinnat loppuviimeksi tekee jokatapauksessa. Voin kuitenkin aina kertoa siitä, mikä minulle toimii ja mistä tulen itse hyvinvoivaksi ja jaksavaksi. Omista arvoista puhuminen on enemmän kuin ok. Kaikkien ei tarvitse olla kaikesta aina samaa mieltä, ja on hyväkin, jos mielipiteitä jaetaan asiallisesti keskustellen. Minun arvoni pähkinänkuoressa tulevat tässä!

Kotimaisuus ja satokausi

Omat arvoni ravitsemukseen liittyen on helppo ymmärtää, kun tarkastelee kirjoitushistoriaani. Olen kautta linjan halunnut tuoda esille kotimaisen ruuan tärkeyttä ja luonnon rytmin mukaan ruokailua eli satokauden hyödyntämistä. Meillä on Suomessa hyvää paikallista ja jopa käsin tehtyä, puhdasta ja terveellistä ruokaa. Merta edemmäksi kalaan, miksi?

”Joka syksy arvostukseni maanviljelyä ja kotimaisen ruokatalouden kivijalkaa – eli sitä tuottajaa – kohtaan nousee. Ei se ole vain sitä, että tuikkaat mullan alle muutamat siemenet ja käyt syksyllä poimimassa sadon talteen. Kasvimaa tarvitsee hoitoa, huolenpitoa ja ravinteita sekä vettä. Jos koko perheen rahatalous on kiinni sadosta, etkä voi säihin vaikuttaa, joudut elämään epävarmuudessa ja optimaalisten säiden toivossa koko kesän. Osa sadosta menee väkisin hukkaan, koska jokaikinen siemen nyt vaan ei voi itää ja menestyä. Ötökät voi tuhota jonkun ja toiselle taas ei vaan riitä elintilaa niinkuin muille. Sitten nämä ”eloonjääneet” ja ”hyvin kehittyneet” yksilöt vielä jaetaan ykkös -ja kakkosluokkiin ja kakkosluokka kelpaa vain hevosille.” (Koko postaus luettavissa täältä) 

Ravintorikkaita kaloreita

”Hyvinvointi on asia, jota ei saavuteta pelkästään kahden tuhannen kalorin kombolla ja monivitamiinipillerillä. En puhu nyt ravintolisiä vastaan, vaan ravitsevien kaloreiden puolesta. Kehon kulutukseen suhteutettu kalorimäärä ei riitä, vaan tarvitaan oman kehon tuntemusta ja hieman tuntumaa myös siihen, mihin nuo kalorit kannattaa tuhlata. Rahaakaan ei voi heittää menemään ovista ja ikkunoista ostellen vain kaikkea sellaista kivaa, mistä tykkää. Tarvitaan ripaus viisautta ja vastuullisuutta, ajatus siitä, mikä hyödyttää ja mihin rahat riittää. Tämä tulisi pitää mielessä myös vaikkapa painonhallinnassa. Kannattaako tuhlata kolmasosa päivän kaloreista irtokarkkeihin? Kaloreiden näkökulmasta valinta voisi vaikka tiukalla hetkellä olla kannattava, sillä juuri niissä tiukoissa paikoissa teemme usein vääriä valintoja mielitekojemme perässä. Mutta edes tiukalla hetkellä emme valitsisi karkkeja, jos meidän pitäisi valita ne raaka-aineina. Kuka haluaisi mättää pelkkää sokeria ruokalusikalla suuhun? Nimenomaan.” (Koko postaus luettavissa täältä)

Värikästä ruokaa

Pidän yhtenä terveellisen ravitsemuksen kulmakivenä käyttää mahdollisimman paljon erilaisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä jokapäiväisessä syömisessä.

”Lukuisat väestotutkimukset ovat osoittaneet, että kasvikset, marjat ja hedelmät pienentävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin (Duodecim, 2015.) Yksiselitteistä syytä tähän ei ole onnistuttu löytämään, mutta yleisesti kasvisten ravitsemuksellisen arvon johtotähtenä voidaan pitää niiden sisältämiä suojaravintoaineita.

Kaikki vihannekset eivät sisällä samoja suojaravintoaineita, ja siksi monipuolisuus on tärkeää. Osa suojaravintoaineista ei kestä kypsennystä, osa ei säily pakastaessa, osasta vitamiinit imeytyvät paremmin kypsennettynä. Kaikkea ei voi kukaan meistä muistaa ulkoa. Yksi ääripää on pelkkä tuoreiden kasvisten suosiminen. Ei kuitenkaan suojaravintoaineilla perustellen ole tarkoituksenmukaista perustaa koko käytettävää kasvisvalikoimaa pelkästään kurkkuun, tomaattiin ja paprikaan (vaikka ne usein syödäänkin raakana). Aterioiden on hyvä sisältää sekä kypsennettyjä että raakoja vihanneksia lajeja vaihdellen.” (Lue koko postaus tästä)

Rasvat

Mikä on hyvä rasvamäärä per elopainokilo? Entä miten rasvahappojen hyvyys ja pahuus luokiteltiin? Kannattaako rasvahysteria? Mitä mieltä minä asiasta olen – lue se tästä: Hyvis vai pahis: RASVA

Nykyään voisin muuten kirjoittaa vastaavan jo hiilihydraateistakin. Proteiinit taitaa olla ainoita, jotka pitävät kiinni asemastaan ravitsemuksessamme.

”Rasvahappojen kemian osalta vedän mutkat suoriksi. Kerron vain, että rasvahappo on hiiliketju, joita on eri pituisia. Valtaosa ruuan sisältämistä rasvoista on triglyseridejä. Glyserimolekyyliin voi kiinnittyä tyydyttyneitä, yksinkertaisesti tyydyttyneitä tai monityydyttyneitä rasvahappoja, ja nämä rasvahapot määräävät sen, onko rasva kovaa vai pehmeää. Tyydyttyneet rasvahapot ovat huoneenlämmössä kiinteitä, ja ne ovat juurikin näitä kiisteltyjä rasvan lähteitä: eläinrasvaa, jota löytyy juustoista, lihasta ja voista. Tätä kovaa rasvaa on helppo kätkeä piilorasvaksi vaikka minne. Kovan rasvan sanotaan nostavan sydänsairauksien riskiä.”

Pienet hyvät valinnat

Siivousurakka mullin mallin olevassa kodissa kertalaakista. Seinät, katot, ikkunat, matot, verhot – kaikki pesuun ja vaihtoon työpäivän jälkeen maanantai-iltana. Miltä kuulostaa? Ei hyvältä. Entä jos pesisitkin seuraavan kerran pelkän vessan ja jatkaisit siitä seuraavana aamuna tasaisen tappavasti edeten makuuhuoneeseen ja siitä seuraavan päivänä keittiöön? Arjen pienet ja vaivattomat muutokset yksi kerrallaan kantavat hedelmää enemmän, kuin lataus yhteen puristukseen. Liian ison siivousurakankin jälkeen sitä vain miettii – ei enää ikinä. Tai ei ainakaan kahteen kuukauteen.

”Uusi vuosi voi toimia symbolisesti uuden alkuna. Miksi uusi alku ei voisi olla mikä päivä hyvänsä? Miksi jatkaa huonoja epäterveellisiä tapoja seuraavaan vuodenvaihteeseen saakka? Vuoden vaihtuminen ei takaa onnistumista, vaan saattaa jopa provosoida epäonnistumaan. Senhän tietää, että suuri osa lupauksista tehdään tinoja valaessa pienessä sievässä ja unohdetaan lupaukset viimeistään muutamien seuraavien viikkojen aikana (usein ne unohdetaan jo seuraavana aamuna krapulassa tai siirretään aloitusta parin päivän päähän). Uudenvuodenlupaukset on suorastaan tehty rikottaviksi, jos minulta kysytään.” (Koko postaus luettavissa täältä)

Intuitiivinen syöminen

”Minusta on ihanaa, että voin aamulla munakkaan tai raejuustopuuron sijasta ottaa aamupalaksi smoothien ja kanasalaatin sijaan syödä lounaalla tomaattikeittoa. Minun ei tarvitse vältellä hiilareita, eikä mitata rasvoja. Saan syödä sitä, mikä milläkin hetkellä tuntuu parhaalta. Ja arvatkaa mikä on ihan parasta – en enää juuri koskaan himoitse mitään epäterveellistä! Uskon vahvasti, että tällä tiellä tulen saavuttamaan kaikki omat tavoitteeni aina voimavarojen kasvamisesta hyvinvointiin ja muutaman kilon painonpudotukseenkin.” Koko postaus luettavissa: Intuitiivinen syöminen on mun juttuni

 

<3: Tanja

1

Vastaa

Close Menu