Raha ja minä

Olen surkea rahankäyttäjä. 

Raha polttelee taskussani niin kauan, kuin sitä on. Saatan käyttää sitä johonkin humpuukin hetken mielijohteesta, vaikka monta isompaa säästökohdetta olisi olemassa. En osaa säästää siis ollenkaan. Säästötilillä olevat rahat on mulle sitä varten, että siirrän sieltä pois, kunhan muut tilit on tyhjäksi käytetty. Olen perustellut tätä sillä, että nehän on mun rahoja. Rahaa tehdään joka päivä lisää. Elämä ei maistu miltään, jos ei joskus vähän humputtele. Ja tällä logiikallahan säästöt joutuu AINA ennen pitkää käyttämään kuitenkin, mikä ei sitten taas ole omiaan lisäämään motivaatiota säästämiseen. 

Pikkuhiljaa olen kuitenkin kyllästynyt omaan tapaani laittaa satasia sinne ja tänne. Olen käyttänyt rahaa omasta mielestäni jälkikäteen tarkasteltuna ihan holtittomasti. Korneinta kyllä, en koe silti saaneeni yhtään mitään. Hankittavien asioiden lista on loputon ja sinne nousee yhden hommatun tilalle aina joku uusi juttu. Samaan aikaan haluan eroon vanhoista tavaroista ja ihan oksettaa, kun katselee hetken kaappeja ja miettii, miksi tämä, tuo ja tämäkin juttu piti saada. Enkä mä oikeasti ole edes mikään pahin shoppailija, mutta jonnekin mä onnistun silti varani syytämään. 

 

Yhtenä vuoden 2021 tavoitteena mulla on ollut opetella ja oppia paremmaksi rahan kanssa. Se on mun kaikkien aikojen hankalin tavoite, mutta ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen. 

Ensimmäisen askeleen paremmaksi rahankäyttäjäksi tein jo reilu vuosi sitten, kun avasin pankin sijoitustilin. Sinne menee ihan katoavan pieni summa kuukaudessa (en edes muista paljonko), minkä häviämistä tililtä en edes huomaa. Aikojen saatossa näistä pienistäkin summista kertyy varmasti ihan kiva puskuri. Tämä kokeilu on aiheuttanut sen, että voisin alkaa ripotella näitä pikkusummia myös muihin kohteisiin, ihan vaikka vaan siksi, että jotain jäisi myös talteen. 

minä ja raha

Seuraava askel oli kauppatilaus-palvelu, mikä on järkevöittänyt ihan mielettömän paljon meidän ruokaan menevän rahan määrää. Kaupasta sortuu helposti ostamaan vähän sitä sun tätä ja tuota – ja äkkiä myös ruokahävikki koituu ongelmaksi. Suunnitelmallisuus ruokaostoksien osalta on ollut siispä sekä ekoteko että taloudellisuusteko. Kauppapalvelusta voit lukea lisää täältä. 

Asioita, joiden tekemistä olen välttänyt viimeiseen asti, on budjetointi ja oman talouden silmiinkatsominen. Vieläkin olen vähän epävarma siitä, uskallanko koota menot ja tulot Exceliin. Tiedä vaikka toteaisin eläväni aivan yli varojeni. No enpä kai, mutta aika silmiä avaavaa se varmasti olisi. Sen pohjalta budjetin laatiminen tuntuu myös ajatuksena aika ahdistavalta. Toisaalta selkeä budjetti voisi auttaa esimerkiksi keittiöremonttikassan kerryttämisessä ja näinollen osoittautua palkitsevaksi touhuksi. 

Mulla on salainen haave kerryttää omaisuus, joka ruokkii itse itseään. Sitä sanotaan, että raha tulee rahan luo, ja sitähän olisi mitä hienointa päästä todistamaan. Vapauden tunne ja poispääsy aina vain isomman ja paremman palkan tavoittelusta houkuttelee. Olen aiemmin ollut iloinen jokaisesta ylityövuorosta, koska se tietää suoraan parempaa liksaa. Nykyään olen iloinen jokaisesta vapaapäivästä. Palkka menetti silmissäni merkityksensä isän kuoleman jälkeen. Eteen tuli taloudellisia asioita, jollaisten hoitamisen rinnalla oma kuukausipalkkani oli vain pieru saharassa. Samaan aikaan heräsin yhä voimakkaammin siihen, että haluan selkeyttä elämääni myös materian osalta. Raha ei toki tuo sisäistä mielenrauhaa, mutta kyllä se kovasti osaa sitä häiritä asioiden ollessa jostain kohti vinksallaan. 

Millainen rahankäyttäjä sinä olet?

<3: Tanja

2

Vastaa