Paskavoiman laki

Paskavoiman laki – kun kaikki kaatuu niskaan samalla hetkellä

Olen aivan vakuuttunut siitä, että paskavoiman laki on olemassa. Se tarkoittaa sitä, että yksi palikka kaatuu ja sen jälkeen seuraa dominoefekti. Voit vain repiä hiuksia ohimolta ja katsoa, kun asia toisensa perään menee suomeksi sanottuna päin hanuria. Jos kyse on vaikka jostain kodinkoneesta. Jääkaappi vuotaa vedet lattialle, astianpesukone ei suostu huuhtelemaan, pyykkikoneen pumppu menee rikki, ruohonleikkuriin joutuu ostamaan uuden terän – ja tää kaikki tapahtuu vaikka yhden kuukauden aikana. No, paska homma se jääkaappi, tästä vielä taloudellisesti selviää. Astianpesukoneen kohdalla jo vähän miettii, et mitä täällä tapahtuu, mutta se pyykkikone alkaa jo mennä yli hilseen. Tässä kohti on säästöt menneet ja ehkä credititkin jo ajettu tappiin. Ruoho saa kasvaa pihalla kolkytsenttseksi kunnes seuraava palkka tulee. Mutta näistä selviää, kuukauden päästä ei muista enää mitään erikoista olleenkaan.

Noh. Edellä kerrottu stoori oli täysin kuvitteellinen. Fakta on se, että tänä keväänä näiden seinien sisällä on tapahtunut pikkasen isommassa mittakaavassa. Muutama elämän peruskysymys on tullut käytyä läpi. Parisuhdetta on purettu atomeihin, puhuttu, riidelty, huudettu, sovittukin aina välillä. Huhtikuussa mun auto alkoi oireilla. Mulla oli ehkä viikkoa ennen sitä etiäinen, että se pitäs vaihtaa, koska kohta se hajoaa kuitenkin. Auto, jolla on ajettu 130tkm. Miten sellanen auto voi vaan mystisesti hajota? Kävi huollossa, kävi kolmella eri korjaamolla. Yksi sanoo että osta uusi vaihdelaatikko, toinen sanoo jotain muuta ja mies uskoo, että kyse on jostain piiiiikkiriikkisestä sähköviasta. Vedän hiuksia päästäni, että sieluun sattuisi vähemmän. Ja nyt se auto seisoo kolmatta kuukautta ajokunnottomana, eikä kukaan tiedä mikä siinä on. Autossa, jonka arvo on pitkälti yli 15tonnia. Mulle tää on  ollut melkoinen dilemma, koska tartteen autoa joka päivä. Uutta ei pysty ostamaan (koska entisestäkin on velkaa) ja lainaa pitää lyhentää monta sataa kuussa. Edelleen autosta, josta ei löydy sitä oikeaa vikaa ja jolla ei nyt pysty ajamaan. Karmeeta.

No, autoasian järkeilin niin, että rupeen käymään fillarilla töissä. Tässä kohtaa paskavoiman laki astui kuvioon mukaan. Fillarissakaan ei toimi vaihteet. Ketjut rahisee niin että polkeminen on aivan törkeen raskasta. No, tää ois pieni kuluerä ajaa pyörä korjaamolle ja hakea huollettuna takaisin, mutta onneksi olen kesälomalla, enkä tarttee nyt liikkua mihinkään. Sitäpaitsi sain appivanhemmilta auton lainaan. Ja onhan meillä pihassa myös tuo jenkki. Ainut vaan, että jenkissä pyörii myös koodeja kuin kiinalaisen ravintolan neonvärisissä tauluissa. ”CHANGE OIL SOON” – ”SERVICE RIDE CONTROL” – ”TRACTION DISABLED” ja mitä lie, tässä kohtaa mun muisti pettää. Sillä kuulema voi sentään ajaa, vaikka yksi takarengaskin tuntuu olevan aika löysästi kiinni ja keskikulutus on noin 14,2l/100km. Hyvä auto noin niinkuin talon ykkösautoksi, right?

Onneksi jäljelle jäi se laina-auto. Se uskollisesti kuljetti meidät lappeenrantaan, minut salille, töihin ennen kesälomaa, käytti kaupassa ja kavereilla kylässä. Eilen illalla menin sillä lenkille tuohon noin 15km päähän kaverin luo. Ja sitten paskavoiman laki astui jälleen kehiin. Auto ei pysynyt kotimatkalla käynnissä. Siinä kohti mietin, että mun ei todellakaan kuulu ajaa autolla. Mun kuuluu hankkia kämppä keskustasta ja polkea pyörällä joka paikkaan. Ajoin kotiin sivuteitä. Kotimatka kesti aika kauan, kun jokaisella kytkimen polkaisulla auto sammui. Onneksi kello oli yli kymmenen ja joihinkin mutkiin pystyin vetämään kolmosvaihteella vähän liian suurilla tilannenopeuksilla. Tuun kotiin ja mies kattoo mua tuimalla ilmeellä keittiössä sanomatta sanaakaan. Muutamalla sanalla saatoin itse avautua, ja painuin suihkun jälkeen nukkumaan.

Rahalla saa – mutta ei ihan kaikkea

Maallista omaisuutta saa ja näiden kanssa pystyy aika hyvin luovimaan kun vaan luovii. Sitten on asioita, joita ei pysty ostamaan. Tulevaisuuteen ei voi nähdä eikä mennyttä muuttaa. Ihmissuhteita ei korvaa mikään. Mummon kuolemasta toipuminen otti omat veronsa. Enää se asia ei kävele vastaan joka ainoassa käänteessä eikä tule ihan joka välissä mieleen soittaa mummolle. Mummon numeroa en kuitenkaan vieläkään ole pystynyt poistamaan puhelimesta.

Jäin kesälomalle ja tajusin, että olen ollut ihan poikki. Nukuin ensimmäisen viikon ja voisin vieläkin vaan nukkua. Jotkut asiat kaipaavat aikaa ja niiden on annettava kulkea mukana elämässä. Jos joku asia on varmaa, niin se, että myrskyn jälkeen tulee aina aurinko ja pohjalta on tie vain ylöspäin. Tuntuu kyllä hassulta kirjoittaa näin, koska pohjalla en koe olevani, mutta aika nöyränä kuitenkin.

2

Vastaa