Millainen olisi unelmieni elämä?

Unelmien elämä – millaista se olisi?

Unelmoidaanko hetki? En yleensä tuhlaa sellaiseen aikaani, mutta koska lapseni on ollut sairaana, alan olla aivan aivokoomassa, enkä kykene mihinkään rationalistiseen postaukseen tänään. Niinpä tällainen hömppä istuu tähän väliin paremmin kuin aivan superhyvin.

Postauksen kuvat: Milla Hakkarainen

unelmien elämä

Unelmieni elämä voisi olla aika monen näköistä. Unelmoin toisaalta eläväni omavaraisesti korvessa ja toisaalta taas voisin hyvin kuvitella itseni myös ison kaupungin sykkeeseen luksustaloon. Toisaalta haluaisin ympärilleni paljon eläimiä, sitten taas toisaalta en. Huomaatteko, en haaveile koskaan – enhän edes tiedä itsekään mitä haluan! 😀

Ajattelen, että kaikkeen haaveiluun liittyy paljon vastuuta. Emme kuitenkaan pysty ikinä tietämään, miltä elämä missäkin olosuhteissa lopulta tuntuisi. Olenko ihan tylsä, jos väitän, ettei haaveilu oikeastaan edes kannata?

Jos oikein kovasti pinnistelen, saatan kyetä täysin fiktiiviseen tarinaan siitä, millaisesta elämästä haaveilen. Let´s try.

 

Loputtomasti aikaa

Unelmien elämässä raha tulisi passiivisena tulona käyttöön ja voisin käydä töissä vain huvikseni. Voisin nimittäin oikeasti tehdä töitä vaikka huvikseni. Nauttisin sellaisesta vapaaehtoisuuteen perustuvasta työstä, jota voisi tehdä silloin kuin huvittaa. Tai ainakin vähemmän, kuin 40h viikossa. Lopun ajan käyttäisin urheiluun, kotitöihin, koiriin ja valokuvaamiseen sekä kesäisin puutarhanhoitoon. Kyllä nuilla päivänsä täyttäisi ihan helposti.

Valkoinen kivitalo

Vaikka tykkään kodistani ihan älyttömän paljon, niin kyllä unelmieni koti olisi ehdottomasti valkoinen kivitalo valkoisilla seinillä ja valkoisilla lattioilla. Kiiltävät marmorilaatat, poreamme ja oma viinikellari. Valtavat ikkunat ylhäältä alas asti kahdessa kerroksessa. Mieletön walk-in-closet ja kroppa, jota tekee mieli pukea 😀 mutta tämä on haave, ei mikään päämäärä.

Rakkautta

Mikään maallinen omaisuus ei korvaa ihmissuhteita. Minusta on kornia haaveilla luksustaloista tai autoista muistamatta, että niiden viehätys perustuu tilan jakamiseen itselle tärkeiden ihmisten kanssa. On kuitenkin yhtä kornia sanoa ettei rahalla saa rakkautta, sillä meidän jokaisen sisällä elää pieni materialisti. Ainakin niin kauan, kunnes vierellä on ihminen, joka itsessään tekee tunteen kodista riippumatta seinistä. Joten, tasapuolisuuden nimissä tuon esille materian rinnalla läheiset ihmiset, joita en unelmienkaan elämässä haluaisi antaa pois.

Pienempi pyykkivuori

Eli toisinsanoen, jälleen kerran, enemmän aikaa. Mahdollisuus käyttää siivoojaa viikkosiivouksessa apuna. Yhteisiä retkiä uimahalliin, lenkkipolulle, nuotiolle, kiireettömiä lakanoiden välissä vietettyjä aamuja, elokuvailtoja ja kahden keskisiä lounastunteja.. mielellään useammin, kuin kerran kuukaudessa.

Oman itseni herruus

Me hoitajat emme saa juuri puhua omasta työstämme julkisuuteen, ja vaikka joistakin asioista puhuminen onkin sallittua, niin olen yleensä pitänyt tiukan rajan ja ollut puhumatta. Haluan jatkossakin säilyttää oman alani arvostuksen myös itseni silmissäni, enkä lähteä jauhamaan kaikista työhöni liittyvistä varjopuolista, mutta – kukapa meistä ei haaveilisi vapaudesta. Jos voisikin itse päättää omista menoistaan sen sijaan, että menee työnantajan ehdoilla. Toivoisin myös saavani hyödyntää luovuuttani jatkossa enemmän. Jotain pientä muutosta työkuvioihin toivoisin, mutta unelmieni elämässähän raha tosiaan tulisi passiivisesti ja voisin tehdä (=työskennellä) sitten lähes ilmaiseksi sen kaiken, mitä haluan ja erityisesti milloin itse haluan. Olisi mahtavaa päättää yhtäkkiä keskellä viikkoa, että NYT haluan lähteä vaikka Tallinnan laivalle ja sitten vain lähtisin.

Ei huolia

Unelmieni elämässä ei olisi huolia. Ei huolia laskuista, lasten koulusta, ei omista töistä tai kenenkään terveydestä. No mutta, viimeistään tässä vaiheessa sitä tajuaa, että aivan täydellisen turhaa tämä tämmöinen haaveilu, koska eihän kaikille negoille asioille vaan ole olemassakaan mitään ratkaisua, ei vaikka kuinka haaveilisi.

Haavekarttani on nyt valmis, mutta otanko tänä vuonna askeleita lähemmäksi näitä unelmia? Tähän täytyy ikävä kyllä todeta, että tänä vuonna pyrin pitämään elämäni mahdollisimman stabiilina ja ottamaan vastaan ne asiat, jotka päättämättä etten tulevat. Tarvitsen tällä hetkellä paljon onnea jo siihen, että palaset pysyvät jotakuinkin jiirissään.

❤️: Tanja

1

This Post Has One Comment

  1. Oooi, tulipa ihana kuva tuosta viimeisimmästä! <3 Tosi hieno, vaikka itse sanonkin. 😀 En ole ehtinyt käydä kommentoimassa tyyliin kenellekään tässä lähiaikoina, mutta nyt sattui sopiva hetki. Haaveilu on joskus ihan mukavaa, mutta kyllä siinä ensimmäisenä olisi kuitenkin se, että läheiset pysyisivät samalla tavalla elämässä ja rakkautta riittäisi, vaikka olisihan siitä pohjattomasta rahapussista hyötyä ja iloa. Huolista vapaa arki olisi ihanaa, joskus myös vajaan viikon tekeminen voisi olla mieluisaa, niin saisi tehdä niitäkin asioita mistä nauttii ehkä enemmän. 🙂 Näin tosin teen tällä hetkellä välillä, mutta pitää tehdä pidempää päivää muuten samalla viikolla, että saa vapaatakin.

Vastaa

Close Menu