Mikään ei muutu jos mitään ei muuta

Onko sullakin joku toive asiasta, minkä tahtoisit arjessasi muuttaa? Enemmän omaa aikaa, enemmän liikuntaa, parempi arjenhallinta, toimivampi pyykkihuolto, työ tai jotain muuta? Useimmilla meillä on. Mikä hassuinta, yleensä nämä samat muutostoiveet säilyvät vuodesta toiseen muuttumattomina. Mikään ei muutu jos mitään ei muuta.

mikään ei muutu jos mitään ei muuta

Miksi muutos on niin vaikeaa?

Asioiden tekeminen eritavalla kuin ennen on aivoille kuormittavaa. Autopilotilla arjessa surffailu sen sijaan on helppoa, koska se on automaattista. Ei tarvitse pysähtyä oppimaan uusia rutiineja, koska kaikki entiset rutiinit luonnistuvat kuin itsestään.

Muuttaakseen asioita, täytyy tehdä ensin hieman ajatustyötä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa oma ikuisuustavoitteeni:

”Haluaisin käydä salilla suoraan töistä”

Usein en edes illalla muista tehdä mitään eri tavalla, kuin muinakaan iltoina. Jotta tavoite onnistuisi, minun pitäisi olla focusoitunut pakkaamaan salivaatteet, juomapullot ja ylimääräinen välipala mukaan. En ole kuitenkaan käyttänyt riittävästi ajatusta tavoitteeni työstämiseksi, jolloin mikään muistijälki ei saa minua valmistautumaan siihen, että kodin sijaan ajaisin töiden jälkeen salille.

muutos

Jos sen sijaan olisin prosessoinut asian niin pitkälle valmiiksi, että minulla olisi tarvittavat asiat mukana, eikä mikään estäisi minua menemättä treenaamaan, saattaisin silti autopilotin lipsahtaessa päälle ajaa silti ajatuksissani kotiin. On aivan naurettavan helppoa tehdä asiat täysin huomaamattaan, täysin samalla tavalla kuin aina ennenkin. 

Mikään ei muutu jos mitään ei muuta

Muutosta halutessaan täytyy siis kahlata sekä ajatustyön, että toiminta-vaiheen läpi, ja jatkaa toimintavaihetta niin kauan, että siitä syntyy uusi normi, uusi automaatio osaksi oman pään autopilottiohjelmaa. Kun autopilotti on muutettu, ei tarvitse enää kuin porskutella menemään. No okei, joskus voi joutua käymään hieman keskustelua itsensä kanssa, mutta jotakuinkin homman kuuluisi mennä abouttiarallaa näin. Uudesta toimintatavasta tulee uusi, automaattinen tapa toimia.

Arvojensa mukaan eläminen tekee onnellisemmaksi

Työstäessään muutosta mielessään, kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitä muutoksen avulla saavuttaa. Irtonaiset tavoitteet voivat kannustaa hetken, mutta jos muutokset eivät ole oman arvomaailman mukaisia, muutos ei koskaan päädy autopilottiin asti.

Minulle tavoitteeni saavuttamista vastustava arvo voisi olla vaikkapa lapsen lyhyempi hoitopäivä tai tuplavuoroon jääminen koska työn tekeminen tai parempi palkka olisi valinnoissani omaa hyvinvointiani tärkeämpää. Minulle sen sijaan on tärkeä arvo myös voida hyvin, jolloin joudun laittamaan vaakakuppiin oman edun ja muiden edun. Jos vaaka jatkuvasti painaa enemmän siellä muiden etua mukailevassa päädyssä, elämä jatkuu aina ja iankaikkisesti sellaisena, ettei omaa aikaa ole. Muutos jää toteuttamatta.

Muutosta prosessoidessaan tulevat esteet kannattaa eliminoida niin pitkälle, kuin mahdollista. Ennakkoon päätettynä

”tänään en jää ylitöihin” 

tai

”tänään haen lapsen tuntia myöhemmin” 

-päätökset pitävät helpommin, kuin hetken mielijohteesta päätettynä. Näitä päätöksiä on kuitenkin vaikeampi tehdä, jos muutos on pakkopullaa eikä siitä koe saavansa riittävää iloa vastapainoksi menettämilleen asioille, kuten nyt vaikka pidemmälle koti-illalle tai isommalle palkalle.

Pidä vaaka tasapainossa

Aina ei tarvitse sanoa kyllä eikä ei. Muutosta voi elää esimerkiksi vaikka 50% ja säilyttää entisiä toimintatapoja 50%. Jos hitustakaan ei ole valmis muuttamaan, kannattaa ehkä unohtaa minkään tavoitteen mukanaan roikottaminen. Asioista, joita”pitäisi”, syntyy elämää ja voimavaroja kuluttavaa painolastia, joka ei johda mihinkään. On turha valittaa asioista, joiden muuttamiseksi ei ole valmis tekemään mitään.

Mikään ei siis todella muutu, jos mitään ei muuta.

<3: Tanja

2

Vastaa