Asiat, mitkä on olleet mun elämässä rempallaan

Huonoja valintoja

Me kaikki tehdään välillä huonoja valintoja. Tärkeintä kai olisi se tasapaino, jossa huonoja valintoja olisi niin vähän, etteivät ne häiritsisi omaa hyvinvointia. Mulla niin ei kuitenkaan enää vähään aikaan ollut, kiitos tästä kuuluu miljoonalle tulessa olevalle raudalle, jotka JÄLLEEN kerran olin priorisoinnut jopa itseäni tärkeämmäksi. Tilanne alkoi näkyä vähän jokaisella osa-alueella: painossa, mielialassa ja erityisesti jaksamisessa ja tajusin, että näin ei kyllä voi enää jatkua.

Sitä voisi kuvitella, että jos syöt säännöllisesti, paljon vihanneksia, ulkoilet ja sulla on sisältöä elämässä, se riittäisi hyvinvointiin. Omasta kokemuksesta mä kuitenkin  tiedän, ettei se juttu mene välttämättä ihan niin.

Mitä vääriä valintoja mä sitten olen tehnyt ja miten mä oon alkanut korjata niitä?

Tärkein: liian vähäinen uni

Olen parannellut nukkumistani tässä viimeisen sanotaanko vuoden aikana aika paljon. Ostin esimerkiksi uuden sängyn ja kiinnitin huomiota nukkumaanmenoaikoihin. Ikäänkuin nyt vuorotyössä olisi mitään ”nukkumaanmenoaikoja”.

To be honest – luulin jo nukkuvani hyvin, mutta todellisuus olikin toinen. Silmäni aukesivat, kun hankin Apple Watchin, jonka avulla nukkumistiedot tallentuvat automaattisesti. Todellinen unen määrä jäi pahimmillaan kahteen tuntiin yössä, enkä ensimmäisten viikkojen aikana nukkunut yhtenäkään yönä edes seitsemän tunnin unia. Keskimääräinen uni aika jäi siis noin neljään tuntiin per yö. Välissä sitten kermana kakun päälle tein vielä yövuoroja – joiden aikana kylläkin nukun paljon paremmin ja pidempään kuin tavallisesti, mutta noilla unimäärillä tosiaan tuosta vuorokausirytmin kääntelemisestä oli ainoastaan lisähaittaa.

Olin vastikään kesälomalla kolme viikkoa, joista ensimmäinen meni tilanteen purkuun ja kahtena jälkimmäisenä sain nukuttua jopa yli 11h unia. Jo pelkästään tällä muutoksella on ollut ihan uskomaton vaikutus jaksamiseen. Liikunta on alkanut tuntua taas intohimolta, mielialat eivät vaihtele laidasta toiseen ja kroppa tuntuu kaikin puolin virkeämmältä. Jaksan ajatella asioita, pystyn keskittymään, suunnitelmallinen minä on taas täällä aikaisemman aivosumussa leijujan sijaan.

Tämä on muutos, josta minun on pidettävä kiinni jatkossa, no excuses.

Toinen iso juttu – tissuttelu

Päätin jo kesäloman alussa, että tänävuonna lomani sisältää harvat ja valitut kerrat alkoholia. Pienikin määrä alkoholia vaikuttaa vireystilaan, unen laatuun ja moneen muuhun asiaan. Halusin voimavarani takaisin, ja tiesin, etten onnistu siinä, jos lipittelen viiniä monta kertaa kesäloman aikana. Aiempi minä nimittäin olisi varmasti ajatellut, että hyvä viini ja terassilla yksin yöllä valvoskelu on nimenomaan sitä kesälomaa parhaimmillaan. 

Minähän en koskaan ole ollut mikään baareissa rellestävä räkäkännien ystävä tai ylipäätään kovinkaan humalanhakuinen juoja. Kumminkin vuosien aikana periaatteeni alkoholia kohtaan on löystynyt. Aiemmin en ollenkaan (en edes saunasiidereitä!) ostanut alkoholia kotiin, ellei meillä ollut ihan täysin lapsivapaata. Toki lapset olivat tuolloin muutenkin pienempiä, joten heidän läsnäollessa en olisi kokenut sitä edes oikeastaan millään tavalla rentouttavaksi. Sittemmin olen vapaammin juonut sen viinilasillisen ihan silloin kuin itsestä siltä tuntuu.

Raskas työ vaatii ekstrarentouttavan vapaa-ajan, ja pitkään kuvittelinkin juuri sen viinin kruunaavan ansaitut vapaat, jolloin toki alkoholin lipittäminen lisääntyi, eikä se taas ollut millään tavalla hyvinvoinnilleni hyvä juttu. Ehkä henkiselle hyvinvoinnille kyllä, mutta lopulta tajusin, että fyysinen hyvinvointi on tärkeämpää. Jatkossa alkoholi tulee siis kuulumaan yhä pienemmässä roolissa vapaa-aikaani. Tarvitsen vapailleni asioita, jotka palauttavat kehoa, alkoholi sen sijaan on elimistölle ylimääräinen stressi.

Ehkä nyt tässä kohti on neuroottisimmille lukijoille vielä korostettava, että mistään alkoholin suurkulutuksesta tässä ei tosiaankaan puhuta!

Asioiden priorisointi liikunnan edelle

Kodin, työn ja liikunnan välillä tasapainottelu on ollut ihan hurjaa. Kotitöitä on tässä kolmilapsisessa perheessä niin paljon, että voisin halutessani olla täyspäiväinen piika ja silti osa asioista jäisi tekemättä.

Kuitenkin todellisuus on se, että en tule näinä vuosina löytämään sitä pistettä, että aina olisi kaikki kotityöt tehtynä. Voisin vaikka loputtomiin kiertää sitä samaa ympyrää: ruuanlaitto, tiskit, pyykit, imurointi, kukkapenkit, vessan pesu, lakanoiden vaihto. Tekeminen ei lopu tekemällä. Sen sijaan liikunnan vaihtaminen kotitöihin näkyy aika nopeasti kaikenlaisina vaivoina, kuten niskajumeina, selkäkipuina ja unenlaadun huonontumisena. Vaikka arki onkin muuten aktiivista ja työ fyysistä, niin kroppa kaipaa silti ihan oikeaa liikuntaa pysyäkseen kunnossa ja jaksaakseen tehdä kaiken tarvittavan.

Eli ei enää pääsääntöisesti kotitöitä liikunnan edelle.

Energiasyöppöihin ajan tuhlaaminen

Pahimpia energiasyöppöjä elämässäni on olleet liiallinen kiltteys ja miellyttämisen halu. Tämän tajusin erään tapaturman yhteydessä. Joustavuus on hyvästä, mutta meistä jokaisella on vastuu ja velvollisuus pitää omista oikeuksista kiinni. Seisottuani tuohon tapaturmaan liittyen oman näkemykseni takana ja tajuttuani, että ei siitä itsensä puolustamisesta mitään pahaa seuraakaan, sisuunnuin ja tajusin olevani ihan yhtä järkevä ihminen kuin kaikki muutkin, enkä voi antaa ihmisten simputtaa itseäni vain ollakseni hyvä kaikille muille.

Olkoonkin niin, että tämän henkisen kasvun herkässä vaiheessa tuli sitten hieman ammuttua parissa kohtaa yli ja purettua vanhoja patoumia korkojen kera. Tajusin näiden purkaukseen yhteydessä myös sen, ettei mitään patoumia pääse tulemaan, jos käyttää aikansa ja energiansa itselle tärkeisiin asioihin ja ihmissuhteisiin. Minun ei tarvitse olla aina samaa mieltä muiden kanssa tai tykätä kaikista. Etenkään – minun ei tarvitse mahtua muiden ihmisten minulle asettamiin muotteihin. Kukaan muu ei oikeasti lopulta voi tulla sanomaan, mikä jollekulle toiselle olisi hyvästä ja mikä ei.

Tämän tajuaminen oli niin vapauttavaa, että taakkani putosi about kolmannekseen aiemmasta.

huonoja valintoja

Selviytymismode

Kiireinen arki, lapsiperhe, parisuhde, lemmikit, harrastukset ja kaiken yhteensovittaminen oli asettanut minut huomaamattani selviytymismodeen. Selviytymismode on se sellainen tila, jossa ihminen antaa vain mennä, eikä enää edes yritä kontrolloida mitään asioita ympärillään. Se on tila, jossa valinnat tehdään sen helpoimman kautta, eikä suinkaan omien arvojen kautta. Tila, jossa ei jaksa ajatella oikein mitään.

Mun keskeisiä arvoja olisivat olleet itsestä huolehtiminen, läsnäolo, yhdessä tekeminen, terveellinen ja puhdas ruoka, hyvä vanhemmuus ja tehokas ajankäyttö kotona ja vapaalla. Ja joustin kaikista näistä tehden vain lisää huonoja valintoja!

Kesäloma tuli mulle oikeastaan just oikeaan saumaan, vaikka jouduinkin sitä koko kesän odottelemaan. Sain tarpeeksi aikaa myös omille ajatuksille koululaisten ollessa koulussa. Ymmärsin, etten mä voi ajatella enää ”eläväni terveellisesti”, koska liian moni mun terveellisenä pitämistä asioista oli ihan vinksallaan ja ne vinksallaan olevat asiat todellakin näkyi ja tuntui yleisessä voinnissa. Ja oikeestaan tää sama tilanne on ollut päällä jo ainakin vuoden tai ylikin. Mä en vaan ole halunnut nähdä sitä. Oon aina lipsunut takaisin näihin samoihin virheisiin, koska tasapaino ei oo ollut kunnossa.

 

Mun lupaukset jatkoon, mulle itselleni, meneekin näin:

– Nukun vähintään 7h vuorokaudessa

– Harrastan liikuntaa vähintään neljä tuntia joka viikko – oli se sitten salia, lenkkeilyä lasten ja koirien kanssa tai vaikka just dancea omassa olohuoneessa.

– Rajaan alkoholin tilanteisiin, joissa on jotain spesiaalia eli en jatkossa nautiskele viiniä vain siitä ilosta, että mulla on vapaapäivä. Vaikka tää lupaus tuntuu mun mielestä ihan kummalliselta – miks ylipäänsä koen tarvetta luvata itselleni tällaista – mutta tämä tulee kuitenkin vaikuttamaan jaksamiseen merkittävästi ja on siksi tärkeää.

– Lakkaan kokemasta aina ja kaikesta huonoa omaatuntoa ja opettelen tervejärkistä omien rajojen hallintaa.

<3: Tanja

8

Vastaa