Herutuskuvat – hot or not?

Mitä ajatuksia mussa herättää herutuskuvat?

Jade kirjoitti omassa blogissaan äskettäin tissivaoista ja belfieistä sekä niiden postaamisesta someen. Olin ajatellut jo kuukausia samankaltaista teemaa, mutta olen aina siirtänyt ja siirtänyt sitä – ehkä rohkeuden puutteesta. En halua lynkata ketään, ja toivon ettei kukaan ota tätä henkilökohtaisesti. Kirjoitan aiheesta, koska herutuskuvat ärsyttää.

portrait

Herutuskuvat eivät saa fanfaareja tai hurraahuutoja myöskään minulta. Kun katson kuvaa, jossa rinnat on puoliksi paljaana, mietin aina ensimmäisenä – mitähän tuon vanhemmat ajattelee. Äitinä tuntisin suunnatonta myötähäpeää, jos tyttäreni missään vaiheessa elämäänsä esiintyisi paljastavissa vaatteissa – tai pahimmassa tapauksessa pelkät narut päällä – somessa. Seuraava ajatus on sääli. Miksi me naiset olemme valmiita huomion vuoksi tekemään melkein mitä tahansa?

 

Herutuskuvat keräävät yleisöä eittämättä eniten. Alle oikeat hästägit ja voila! Pikkutuhmat setämiehet selaavat belfiekuvia iltaviihteenään kännykät tulessa. Ennen takapuolien näkemisestä piti maksaa, nykyään instagramista löytyy riittävästi inspiraatiota taskubiljardiin tai ties mihin. Jos tämä on okei – anna palaa vaan. Minä vaan en voi sietää tätä ajatusta. Ajatusta siitä, että tissivakoni tai pakarani olisivat ihan kenen tahansa nähtävillä, mutta ennenkaikkea ajatusta siitä, että jonkun housut syttyy palamaan niitä katsoessa. Tässä suhteessa me ihmiset ollaan varmasti ihan todella erilaisia – jotakuta toista ei varmastikaan hetkauta tämä ajatus yhtään. Onhan näistä kuvista toki palkintona tuhannet seuraajat ja toisille se on päämäärä, jota kohti mennään keinoja kaihtamatta. Harkitsinhan itsekin hetken jopa hakevani BB-taloon julkisuuden ja näkyvyyden vuoksi.

En postaa someen herutuskuvia myöskään siksi, että en halua antaa sellaista esimerkkiä. En omille lapsilleni enkä myöskään kenellekään muille naisille. Haluan ympärilleni ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita minun ajatuksistani ja sisällöistäni. Neljäsataa oikeasti kiinnostunutta tyyppiä on parempi kuin 4000 sellaista, ketkä käyttävät kuviani omiin likaisiin tarkoitusperiinsä. Moni yhteistyökumppani on kiinnostunut instagramin seuraajamääristä – mutta eivät välttämättä ota selvää, onko yleisö potentiaalista ostajakuntaa. Väitän, että paremmat myynnit vaikkapa naisten vaatteissa tehdään silloin, kun seuraajat ovat naisia, joita kiinnostaa vaatteet – ei miehiä, joita kiinnostaa sun paljas takapuoli. Tuhannet kiinnostuneet seuraajat vaativat hyvää sisältöä ja jotain, mikä saa heidät inspiroitumaan. En henkilökohtaisesti inspiroidu itse kenenkään paljaasta hanurista, olipa se sitten miten timmi hyvänsä. Mutta kuten sanottu – olemme erilaisia.

Jos tähän vielä tarvitsee argumentoida lisää, niin isken sen isoimman kortin pöytään. Jos en tunne ihmistä, jonka feed on täynnä tai edes puolillaan herutuskuvia, mitähän mä mahdan hänestä ajatella? Jotta postaus säilyisi edes jollain tasolla hyvän maun rajoissa, vastaan niin, että ei herätä kunnioitusta. Omasta vartalostaan saa ja pitää olla ylpeä. Jos tämän ylpeyden haluaa jakaa näyttämällä lähes kaiken, niin ok! Mutta vähempikin riittäisi. Hyvän kropan näkee myös vaatteiden alta. Paljastelunkin voi tehdä myös tyylillä. Alastonselfiet on vaan tosi out.

muotokuva

 

<3: Tanja

 

Postauksen kuvat on ottanut: Milla Hakkarainen

Editointi omaa käsialaa.

0

This Post Has 2 Comments

  1. Tulipa näistä kuvista nättejä! <3 Mielenkiintoinen aihe, joskus tosiaan törmää näihin puolialastomiin kuviin tai jopa alastonkuviin somessa. Miusta hyvällä maulla otetut kuvat on ihan jees, mutta mauttomat ei. Myös bikinikuvat on ok omaan silmään, mutta itse en julkaisisi paljaista pakaroista kuvaa, vaikka stringibikinejä käytänkin joskus. 🙂 Aika häilyvä raja on kuitenkin, hankala määritellä. 😀 Tilanteesta riippuen ok tai sit ei niin ok. 🙂

    1. Jep, tyylikkäät taiteen vuoksi otetut vähäpukeiset kuvat on myös minusta! 🙂 sanoiksi sitä rajaa on aika hankala pukea, kuvan tunnelma ratkaisee mun mielestä. 🙂

Vastaa

Close Menu