Haaveet – onko niissä järkeä

Haaveet, unelmat ja toiveet tuntuu toisinaan täydellisen turhalta haihattelulta. Joskus ne kuitenkin voivat toteutua, ihan ennalta arvaamattomasti.

Haaveet antaa parhaimmillaan voimaa tehdä duunia niiden toteuttamiseksi. Realistinen unelma puskee elämässä eteenpäin ja antaa voimaa kehittyä. Sisäisen haaveilijan on kuitenkin hyvä pitää jalat maassa, vaikka pää menisikin pilvissä. Elämä ei ole satua, vaikka ihmeitä tapahtuukin välillä. Jos haaveet mitoittaa realistisesti, ne on joskus vielä mahdollista toteuttaa. Epärealistiset unelmat sen sijaan saattaa alkaa syödä ihmisen voimavaroja, jolloin hyvinvointia lisää enemmänkin haaveilusta luopuminen. Joskus epärealistiset haaveet kuitenkin ajan saatossa muuttuukin ihan todellisiksi, toteutettaviksi jutuiksi. Unelmia kannattaa vaalia.

Haaveet todeksi

Yläasteen ihastukseni muistutti tässä taannoin minun unelmoineen perheestä, farmariautosta ja koirasta. Hän itse uneksi matkustelusta ja vapaudesta, joten onko ihme, ettei koskaan jatkettu matkaa yhdessä eteenpäin. Ehkä kerran vuodessa saan kuitenkin häneltä koodia ”mitä kuuluu”. Vaikka ihastus onkin lakannut, on silti kiva muistella aikaa taakse päin. Paljon on tapahtunut tässä välissä, mutta itse ei edes välttämättä muista, mitä on aiemmin tavoitellut ja missä tavoitteissa onnistunut. Oli hauska huomata, että olen saanut kaiken sen, mistä teinityttönä unelmoin.

Aikuisällä, entisten haaveiden toteuduttua mun unelmat on hieman muuttaneet muotoaan. Kymmenen vuotta mulla oli haave valkoisesta Audista. Kelatkaa – odotin kymmenen vuotta, kunnes yhtenä päivänä, täysin ennalta arvaamattomasti vain ostin sen unelmieni auton. Voisin tässä ja nyt todeta, että kannatti todellakin odottaa. Yleensä ihmisillä menee uudesta autosta viehätys jo muutamien ensimmäisten viikkojen jälkeen. Auto arkipäiväistyy eikä sitä sen jälkeen enää niin mieti. Vaikka autokaupoista on nyt jo melkein kolme kuukautta ja olen ajanut lähes 10tuhatta kilometriä, läikkyy mun sydän yli edelleen ihan joka kerta, kun pääsen ajamaan. Audi rakkauteni syttyi jo 17-vuotiaana. Ensimmäinen oma Audi oli -96vm. a4, quattrona ja V6 koneella. Välissä ajoin niin mersulla kuin opelillakin ja kaikella siltä ja väliltä, mutta ikävä oikeaa merkkiä kohtaan kasvoi lopulta niin suureksi, että asiat oli vaan järjesteltävä. Nyt olen vakuuttunut, etten vaihda autoa ennen kuin nykyisessä on satatonnia mittarissa.

Uusia unelmia

Mistä mä sitten haaveilen just nyt… Piti hetki miettiä, mutta pari ihan oikeaa haavetta löytyi kuitenkin. Haaveilen ihan ekana velattomuudesta. Okei, tää auton vaihto ei vienyt sitä tavoitetta ollenkaan lähemmäksi, mutta suhtaudun autolainaan vähän niin, ettei sitä kuitenkaan koskaan makseta loppuun asti. Auto vaihtuu ja velan määrä pysyy lopulta vuodesta toiseen vakiona. Se, mihin voi paremmin vaikuttaa, on asuntolaina, opintolaina ja luottokortti. Lakkasin jo vuosia sitten ostamasta mitään millekään tileille esimerkiksi osamaksuilla. Tää oli tärkeä askel kohti velattomuutta ja olen siitä ylpeä. Osamaksut mahdollistaa kyllä haaveiden toteuttamisen, mutta samalla ne tekee materiasta ”merkityksetöntä” sillä melkein mitä vaan saa ja heti. Rahan käyttö muuttuu hövelimmäksi ja tulee tehtyä turhia ostoksia. Viimeisen vuoden aikana olen joutunut monet kerrat hillitsemään itseäni tilaamasta esimerkiksi uutta kameraa osiksella. Paristi kamera ja muutama objektiivi on ollut jo ost0skorissa ja yhden napin takana ois ollut myös osamaksusopimus, mutta olen aina onnistunut hillitsemään itseni. En tiedä, saanko kamerarahoja kasaan lopulta ikinä, sillä elämällä on ollut annettavana aika paljon ylläreitä muutamien viimekuukausien aikana, mutta jos en saa, niin kuvaan sitten entisellä niin kauan kun se suinkin toimii.

Toinen iso haaveeni liittyy blogiin. Opiskelen jatkuvasti sähköiseen markkinointiin liittyviä juttuja, käytän valtavasti aikaa valokuviin ja pyrin ottamaan haltuun paremmin myös hakukoneoptimointia. Bloggaaminen, kuvaaminen ja somemarkkinointi on temmanneet mut mukaansa voimalla. Rakastan tätä hommaa ja haluan kasvattaa vuosien aikana blogia paljon. Nykytilanne olisi varmasti se, mikä riittäisi vähemmän kunnianhimoiselle tyypille, mutta minä haluan päästä vielä kilometrin eteenpäin. Jossain vaiheessa fiilikseni kääntyivät synkkyyteen ja olin ihan hukassa koko blogin kanssa, mutta nyt olen tajunnut, että ei tässä mitään kiirettä ole. Askel askeleelta kohti isompia yhteistyösopimuksia ja entistäkin parempaa sisältöä. Bloggaamiseen liittyvien haaveideni kanssa en varmuudella ole yksin. Alalla kilpailu on aivan jäätävän kovaa ja sama tieto on kaikkien saatavissa. Olen kuitenkin päättänyt, että pusken vaikka läpi harmaan kiven tämän haaveeni toteuttamiseksi.

Millaisia haaveita sulla on?

<3: Tanja

Postauksen kuvat on ottanut Milla Hakkarainen