Aineeton joulu
Sanoin heti puhumaan opittuani, että minusta tulee isona joulupukki. Se kuvastaa paljon luonnettani, mutta epäilen sen silti olleen enemmänkin ensimmäinen mieleentullut ammatti silloin ihan pienenä tyttönä.
Vaikka rakastan joulua, olen vuosikausia miettinyt, miksi me opetamme lapsemme siihen järjettömään lahjojen paljouteen jouluna. Ne lukuisat kerrat olen katsonut omaa olohuonettani jouluaattona ja todennut sen olevan täyttä sikailua. Syypää tähän sikailuun olen sitä paitsi ollut minä itse.
Jos meillä joulu näyttää yltäkylläisyyden ilotulitukselta ja omaan silmääni jopa sikailulta, niin mitä se muualla on? Joku lapsi ei saa yhtään lahjaa. Jossain kodissa ei ole edes jouluruokaa tai vanhemmat saattavat olla umpihumalassa lähikuppilassa lasten odottaessa turhaan. Ja tämä ajatus saa minun sydämeni ahdistumaan niin pahoin, että minun on pakko vain siirtää se pois mielestäni. Vaikka en pysty asiaa sen enempää miettimään, olen silti halunnut joka vuosi osallistua tavalla tai toisella tekemään edes yhden perheen joulusta hieman paremman. Eikä se ole ollut koskaan pois omasta joulustani.
Lahja hyväntekeväisyyteen
Lahja, josta kaikki saavat hyvän mielen, on lahja hyväntekeväisyyteen. Jokainen lapsi ansaitsee saada edes yhden lahjan. Keinoja on.
Tsekkaa vaikkapa vennerin sivut, joiden kautta voi ostaa ruokakasseja vähävaraisille. Joulun alla Hope Ry toimittaa tarvitseville lahjapaketteja. Esimerkiksi Prismoissa saattaa nähdä Hope Ry:n työntekijöitä, joilla on lasten lahjatoiveita. Valitsee lahjatoiveen, hakee sen ruokaostosten yhteydessä prismasta ja tuo toimitettavaksi.
Jos mihinkään tällaiseen ei tunnu olevan varaa, niin kannattaa pohtia, voisiko jonkun sukulaisen tai ystävän lahjan korvata tällaisella. Suurin osa meistä ei oikeasti tarvitse mitään!
Aineeton lahja
Jos pohtii leluhelvetin keskellä sopivia joululahjoja, niin joskus voi kääntää katseen pois kaupan hyllyltä. Lapselle esimerkiksi lelu voi tuottaa iloa joulun pyhiksi. Sen jälkeen se about 95% todennäköisyydellä jää tuottamaan lopputehtäväänsä leluhelvetin pahentajana. Nyt menee jo monimutkaiseksi – mitä tapahtuu, jos lapsi ei saakaan leluvuorta? Ajatus on itsellenikin vieras ja pelottava. En valitettavasti tiedä, miten perustelisin lapselle nipun hoploplippuja kirjekuoressa sen sijaan, että paketissa olisi jotain käsinkosketeltavaa. Mutta ehkäpä tällaiseen äärimmäisyyteen ei ole tarvetta mennä. Sen sijaan aion itse miettiä mitä joutuisin joka tapauksessa vuoden aikana ostamaan hänelle. Paketoin isoimmalle ehkä muutaman vaatteen, uuden puhelimen tai conversen tennarit. Pienemmälle voisin paketoida vaikkapa askartelutarvikkeita, muutaman lps:n ja uuden pussilakanasetin. Muutama tarpeellinen juttu ja maksimissaan kaksi tai kolme omaa toivetta.
Osa meistä ymmärtää käsinkosketeltavien lahjojen sijaan jonkun muun päälle. Kaikille heille kanttaa antaa aineeton lahja. Aineeton lahja kannattaa valita tarkasti hyvin eettisin perustein. Joulu on antamisen juhla, ostetaanhan siis kaikki lahjoja, jotka ovat myös eettisesti hyviä. Eettisesti hyvää on esimerkiksi suomalaisen työn tukeminen.
Hyvää lahjaa aikuiselta aikuiselle valitessa voisi miettiä vaikkapa sitä, millainen lahja olisi itse kiva saada. Lahjakortti jalkahoitoon, hierontaan tai siivouspalvelu?
Ihanaa joulun odotusta!
<3: Tanja
1
Hyvä postaus, leluhelvetti on tuttu täälläkin, vaikka myö vanhemmat ei hirveämmin olla ostettu leluja lapselle. Lahjaksi on saanut niin paljon, että ei ole tarvinnut… Eli meillä kanssa oli toiveena mm. topparukkasia, seuraavan koon vaatteita ja muuta tänä vuonna lelujen sijaan, aikuisille sitten mieluummin jotain muuta kuin tavaraa, ellei ole mielessä jotain tiettyä. Miusta on aika älytöntä antaa lapselle jäätävä määrä tavaraa jouluna, varsinkin jos se toistuu jokaisena vuonna – kaikilla ei tosiaan ole mahdollisuutta edes hankkia sitä yhtä saati useampaa lahjaa lapsilleen. Tänä vuonna on ilahduttanut, miten monille asiakkaiden läheisille saan ommella joululahjoja ja yleensä joka vuosi menee lahjakorttejakin mukavasti. ^^ 🙂