Se tämän vuoden pahasana

Hei vaan. Otetaas käsittelyyn tämän vuoden pahasana.

Tämä paha, joka on ajanut osan teistä etätöihin, osan työttömäksi ja osa on lomautettu. Itselleni tämä taas on jatkuvaa työtä, töitä riittäisi niin paljon, kun jaksaa tehdä, haluaa tehdä, sekä vähän vielä enemmän.

Korona. COVID-19.

Koronahan on yksi SARS viruksen sukulaisista. Samalla tavalla kun SARS, korona aiheuttaa hengitystieinfektioita. Kaikki ei tarvitse sen kummempaa hoitoa, kuin lepoa, Buranaa ja Panadolia, mutta osalla tartunnan saaneista infektio on vakava.

Tuttuja on sairastunut siihen, kavereita on karanteenissa, koska ovat olleet tekemisissä korona-positiivisten kanssa, ja olen myös hoitanut korona-positiivisia henkilöitä. Ymmärrän, että monia tämä pelottaa, mutta mun mielestä asiaa ehkä jopa paisutellaan mediassa. Itse en ole ottanut asiasta enempää stressiä. Tämänkin hoitaminen kuuluu mun työnkuvaan, tätä varten oon koulussa opiskellut, tämän takia oon oppinut pukemaan ja riisumaan suojavarusteita, tämän takia desinfion ja pesen käsiä paljon.

Meillä töissä osataan asiaan suhtautua rauhallisesti, me suojataan itsemme ja potilaat. Nyt me vaan odotellaan, koska tää oikeasti räjähtää käsiin.

Koronakaranteeni / social distancing / self isolation

Miksi tarpeen?

Kuvittelisin, että mun lukijakunta on enimmikseen nuoria naisia. Ootte tottuneet liikkumaan ja ulkoilemaan, näkemään kavereita ja sukulaisia. Näihin sukulaisiin monilla kuuluu vanhempia ja isovanhempia, jotka ei välttämättä enää ole perusterveitä, vaan ollaan jo elämän ehtoo puolella ja sairaudet ovat ottaneet kiinni. Nämä henkilöt, nämä yli 70-v perussairauksia omaavat ovat riskiryhmää.

Ja oikeastaan, lähestulkoon kaikki perussairauksia omistavat ovat riskiryhmää.

Se, että kuuluu riskiryhmään, ei tarkoita, että sairastuisi koronaan muita helpommin, eieiei. Vaan! Se korona on heille astetta vakavampi sairastaa. Heidän puolustusjärjestelmä ei välttämättä toimi 100%, eikä se jaksa ottaa kontilleen enää yhtää enempää viruksia ja sairastamista. Siksi on tärkeää jäädä kotiin ja suojella toisia. Haluan vielä muistuttaa, että myös oireeton voi olla taudin kantaja. Kaikille ei oireita tule ja osa sairastaa koronan tietämättään.

Sairaanhoitajat jaksavat läpi kaiken / Sairaanhoitajat tekevät tätä hyväähyvyyttään / Sairaanhoitajat ovat kutsumusammatissa

Ylhäällä olevat on myyttejä, joihin ilmeisesti joku uskoo.

Oon alottanut työvuoroja, niin että mulla on nolla, 1 tai 2 potilasta itselläni hoidettavana. Oon alottanut työvuoroja, niin että mulla on yksin hoidettavana yli 10 potilasta. Olen hoitanut potilaita erilaisissa hengityskoneissa. Potilaita joilla menee erilaisia lääkkeitä suoneen, jotka auttaneet ylläpitämään elämää. Potilaita, joilla pitää seurata vitaaleita, ottaa verikokeita ja antaa lisää lääkkeitä. Potilaita, jotka eivät itse ymmärrä mistä kyse, ja joiden omaiset soittelevat ja kaikilla pitkä lista kysymyksiä. On päiviä, kun asiat ja ihmisten sanat menee ihon alle ja itketään.

Päivystyksessä hoidetaan kaikki potilaat, oli ne vuodeosastotasoisia, oli ne teho-osasto tai sydänvalvontaa vaativia. Minä ja kollegat ollaan valmiita 24/7, ja yleensä tehdään se oikein mielellään.

Mutta myönnän, että olen vain ihminen ja on päiviä kun se on liikaa. Ei kukaan voi olettaa ihmisten jaksavan tehdä pitkää päivää, juosten paikasta toiseen ja samalla tuntee olonsa niin vähäpätöikseksi, niin tarpeettomaksi. Työvuorojen pituus vaihtelee 7-13h välillä, joskus yöunet jää lyhyiksi ja tulee uupumusta. Mä en ole ainoa hoitoalan ammattilainen, jolla on näitä tunteita. Ja sitten kuulet sanat ”sä oot vaan sairaanhoitaja” yhden kerran liian monesti.

Kyllä, mä oon vaan sairaanhoitaja. Ei, en ole lääkäri. Ja silti, kun olen vasta reilut 2vuotta ollut päivystyksessä, voin valehtelematta sanoa, että ennemmin ottaisin kenet tahansa meidän päivystyksen hoitajista hoitamaan minua ja omaisiani, kuin osan lääkäreistä. Jos mietitään elvytystilannetta, useammat hoitajista tietää mitä tehdä, kuin lääkärit. Me ollaan useammin niissä tilanteissa mukana, meitä koulutetaan jatkuvasti siihen ja me kerrataan näitä asioita töissä. (HOX! Tämä on vain minun mielipide, jonka olen itse huomannut työssäni.)

Vielä pakko sanoa loppuun, nyt kun olen saanut purkaa sydäntäni; niin, kun olen kuullut oman sairaalani tehohoidon sairaanhoitajilta heidän työnkuvastaan, niin huhu. He on niitä sankareita minun mielestä. Heidän työ on nyt rankkaa. Ja olen niin kiitollinen, että päivystys on se mun juttu!

Kuten jo aiemmin mainitsin, me vielä vasta odotellaan, että milloin tää räjähtää käsiin. Mutta, jos sä jäät kotiin, pysyttelet oman perheen kanssa, niin voi olla, että me kaikki päästään helpommalla.

Ja päivän nippeli tieto; Hyvällä (käsi)hygienialla pääsee pitkälle!

-Sonja-