Monesti minäkin päästän suustani ”strong independent woman” eli olen vahva ja itsenäinen nainen, joka ei muiden apuja kaipaa. Loppujen lopuksi, kuinka usein me tuotakaan lausetta tarkoitetaan? Ja mitä sillä tarkoittaa? Ettei tarvi apuja laukkujen kantamiseen, ettei tarvi apua siivoamiseen tai ruuanlaittoon?
Omalla kohdalla tarkoitan tällä sitä, että pärjään vaivatta yksin, nautin yksinolemisesta ja se on mulle myös tarpeen. Mutta olen myös pelännyt toteuttaa itseäni näin yksin. Jostain syystä unelmat, joita mulla on aina ollut, ovat olleet vaikeita toteuttaa yksin. Varmaan sen takia, ettei ole toisen tukea ja luottamusta, sitä taustajoukon tuomaa turvaa, vaan pitää pärjätä omillaan. Ehkä takaraivossa on ollut jokin ajatus, että pärjätäkseen tarvitsee kumppanin. Monesti sen toisen kanssa toteutetaan ne elämän suurimmat unelmat; asunto, perhe, lemmikkejä ja lapsia, sekä kaikki muut unelmat. Vasta nyt olen tajunnut, että olen alkanut toteuttamaan näitä unelmiani yksin, huomaamatta.
Okei, myönnetään, en täysin yksin.
– Koira, joka minulla on ollut nelisen kuukautta, on kaverin kanssa yhdessä.
– Kaksion ostin äidin kanssa. Miksi? Koska äiti oli alunperin ostamassa sitä yksin, niin että minä muuttaisin vuokralle ja siitä tulisi aikanaan äidin eläkeasunto. Mutta totesimme, että parempi ostaa yhdessä se asunto ja voidaan vuokrata se, kun kumpikaan ei siinä itse asu. Molemmat saa tuottoja ja siinäkin on sen toisen turva olemassa.
Mutta myös yksin olen toteuttanut itseäni.
– Olen aina ollut moottoriurheilun ystäviä, ja nyt päätin vihdoin ja viimein suorittaa moottoripyöräkortin. Aikomuksissa ei ole ostaa moottoripyörää, mutta ikinä ei tiedä.
– Kouluttautuminen. Te, jotka seuraatte minua somessa, tiedätte ettei sairaanhoitajan työt ole sitä syvintä minua, vaan koen etten saa toteutettua itseäni täysillä. Olenkin viime syksynä jo opiskellut Haaga-Heliassa ja nyt mietin yliopistoa ja muita kouluja.. Itseasiassa aion hakea nyt syyskuussa ulkomaille yliopistoon, kun vihdon tuntuu, että löysin alan joka syvästi kiinnostaa ja mistä voisi tehdä uran itselleen.
Jotenkin mulla on ollut vaikeuksia hahmottaa unelmiani, haaveita tässä hetkessä ja nykyisessä elämäntilanteessa. Silti niitä tietämättä, onnistun ne toteuttamaan. Kai tässä kohtaa voi olla itsestään jo ylpeä. Fu*k it, mä oon ylpeä itsestäni, joka päivä, vaikka en joka hetki olisikaan.
Koen, että näissä asioissa universumi ohjaa ja on siellä taustalla. Silläkin uhalla, että nyt oon kliseinen niin, kun itse uskaltaa luottaa omaan tekemiseen ja itseensä, niin universumi vastaa. Uskotko sä universumiin, maailman kaikkeuteen tai miksi sitä haluatkin kutsua?
Mä uskon myös Jumalaan, mutta se ei estä mua uskomasta universumiin ja sen voimaan. Nimittäin, joidenkin mielestä nämä kaksi asiaa poissulkevat toisensa. mun maailman kuvaan nämä mahtuu hyvin. Ehkä mä uskon Jumalaan eritavalla, mutta tämänkin on asia johon ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta vaan jokaisella omansa. Ehkä se mistä minä puhun universumin voimana, toinen puhuu pyhänä henkenä..
Aasin siltana liittyen tähän samaan itsenäisyyteen ja yksin olemiseen, kuulen myös ympäriltä, ettei kaikki osaa olla yksin. Seuraavassa postauksessa jaan omia vinkkejä miten olla yksin, mitkä mun keinot olla yksin ja välttää se FOMO fiilis.
-Sonja-
2