Munasolujen luovutus osa 1.

Elämän arvoinen lahja – munasolut. Eli luovutin lokakuussa munasoluja käytettäväksi, jotta joku muu saa mahdollisuuden perustaa perheen. Sain tämän idean mun työkavereilta, kun kuulin heidän olevan lahjoittamassa. Olin tätä asiaa jo useamman kerran miettinyt itsekseni, mutta pitänyt sitä ”hankalana” ja itselleni mahdottomana asiana, ajattelin, että pitäisi olla jo omia lapsia ennen kuin saa luovuttaa. Näinhän asia ei ole.

Tässä postauksessa kerron hieman alustaa, mitä tutkimuksia täytyy tehdä ja miten laki tulee vastaan. Onneksi Suomessa on tiukat säännöt siihen kuka saa ja kuka ei luovuttaa. Itse koen sen hyvänä asiana. Lisäksi kansainvälisesti asioista pidetään huolta.

Kuka saa luovuttaa, kuinka luovuttaa, miten ottaa yhteyttä?

  • Jos olet terve 20/22-35 vuotias, eikä lähiperheessäsi ole periytyviä sairauksia. Kysyttiin diabeteksestä, sydän- ja verisuonisairauksista, syövistä. Jos näitä ei lähisuvusta löydy, pääsee ainakin alkuun.
  • Googlettamalla löytyy eripaikkoja missä luovuttaa. En paljasta missä itse luovutin, mutta kaksi yleisintä paikkaa ovat Felicitas Mehiläinen ja Ovumia Fertinova.
  • Molempien verkkosivuilla on kaavake, jonka täyttämisen jälkeen sinuun ollaan yhteydessä mahdollisesta luovuttamisesta. Missään kohtaa ei ole pakko sitoutua luovutukseen ja pelin saa puhaltaa poikki koska vain.

Sieltä soitettiin minulle parin seuraavan päivän aikana ja varattiin Teams välityksellä ensimmäinen lääkärin tapaaminen, sekä verikoe ja ultraääni ajat.
Pakko myöntää, ettei ole enää hajuakaan, mitä Teams lääkärin tapaamisella keskusteltiin, todennäköisesti minun elämän tavoista, sukuhistoriasta, hoidon etenemisestä, tutkimuksista ja itse luovutuksesta. Siitä tykkäsin, että koko ajan oltiin avoimia mitä tapahtuu, miten tapahtuu ja suunniteltiin yhdessä eteenpäin.
Verikokeissa tarkistettiin ettei ole sairauksia, tulehduksia ja joko tässä verikokeessa tai seuraavassa otettiin AMH -arvo. (AMH -arvo = munasarjojen toimintakapasiteettia mitataan sillä.). Lisää verikokeita otettiin jatkossa, pois suljettiin sukupuoli taudit sekä tutkittuun kromosomit ainakin.
Useasti myös lääkäri ultrasi alapään, eli tottui jo siihen, että siellä sörkitään. Joka kerta siitä tehtiin mahdollisimman mukavaa ja kivutonta.

Kaikista tutkimuksista sai tiedon itselleen ja näiden jälkeen mietittiin hoidon jatkoja yhdessä.

 

Lisäksi luovutusohjelmaan kuului keskustelu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Tämä vaihe ole vapaaehtoinen, mutta itse halusin keskustella. Mietittiin miksi olen lähtenyt luovuttamaan, mitä ajatuksia luovuttaminen herättää ja mahdollisista huolista. Keskustelu tapahtui Teams välityksellä, mikä hieman aiheutti harmia – mun kone lakkasi ylläpitämästä Teams palveluita, joten puhelimella oli mentävä, eikä yhteys toiminut hyvin. Näihin aikoihin on suosittava etäyhteyksiä, mutta koen kasvotusten tapaamisesta olisi saanut enemmän.

Oli myös liuta papereita joita allekirjoittaa – suostumuskaavakkeita, lakikaavakkeita (Valviralle) sekä ”kenelle on valmis luovuttamaan solujaan” -kaavake. Tämän vikan nimen keksin itse, mutta siinä kyseltiin onko OK jos sukusoluja luovutetaan samaa sukupuolta olevalle pariskunnalle / onko OK jos sukusoluja luovutetaan ulkomaille ja vastaavaa.
Hedelmöityshoitolaissa lukee, että samalta luovuttajalta voi syntyä lapsia maksimissaan viiteen eri perheeseen, mikä tulee huomioida jos luovuttaa useamman kerran.

 

Loppuun vielä – luovuttajalla (minulla) ei ole oikeudellisia velvotteita tai mitään oikeuksia syntyvää lasta kohtaan. Jos minun soluista syntyy lapsi, se on geeneiltään 50% minua. Ja halutessaan, kun hän täyttää 18 vuotta, hän saa tietää luovuttajan henkilöllisyyden valtakunnallisen luovutusrekisterin kautta. Ja voi olla yhteydessä minuun, tai vaan stalkata mut netistä. Minkä itse hän parhaaksi kokee.

-Sonja-

P.S. jos et tiedä, mikä munasolu on, niin googleta.

5

Vastaa