#ChallengeAccepted

Suomi on hyvä maa elää. Me ollaan kuulemma maailman onnellisin maa. Meillä on ilmaista opiskella ja hyvät opiskelu mahdollisuudet. Meillä pidetään huolta omista ja saadaan tukia ja apuja. Meillä on ihana luonto ja neljä vuoden aikaa.

Meillä on turvallista asua – paitsi jos oot nainen tai kuulut vähemmistöön. Miten on mahdollista, että Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa naisille? Yle:n tutkimuksen mukaan, joka kolmas suomalainen nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa. Ja totuus on, ettei kaikkia tapauksia tuoda julki. Luin eräästä lähteestä, että vika olisi terveydenhuollossa. Voipi olla. Mutta, itse tiedän alan ammattilaisena tiedän, ettei kaikki halua tuoda niitä julki. Niin mitä ammattilainen siinä tekee? Työnsä, eikä ilmoita eteenpäin. Vaikka kuinka neuvoo ja opastaa, niin loppupeleissä se ei ole täysin terveydenhuollon käsissä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/16/lahisuhdevakivallan-maa-miksi-suomalainen-satuttaa-laheistaan

Onko niin, ettei kaikki meistä osaa muuten kommunikoida ja ilmaista tunteitaan, kuin nyrkillä? Ollaanko me niin lukossa oleva kansa, että puhuminen on liian vaikeaa? Itse myönnän, että puhuminen ei olekkaan mun vahvuus. Myönnän, että padon asioita liikaa sisääni, mutta ne purkautuu turhautumisena ja itkuna. Kohdistan ne pahat ajatukset itseeni, en toisiin. Mun paha olo ei ilmaannu agressiivisuutena.

Mutta väkivaltaa on myös henkinen väkivalta, usein vielä pahempaa. Tästä esimerkkinä kiusaaminen, mua on koulussa kiusattu ja muistan edelleen ne sanat, jotka kiusaajat sanoivat. Samalla tiellä mun kanssa asui kolme muuta saman ikäistä tyttöä ja se olin minä, joka jäi ulkopuolelle. Muistan, kun tulin koulusta tai jostain kotiin ja nämä tytöt -joita pidin parhaina kavereinani – käänsivät selkänsä ja olivat kuin eivät huomaisi. Muistan, kuinka juoksin itkien heidän luolta kotiin, kun oli niin paha olla. Näitä arpia kannan sisimmässäni, en ulkopuolella, koko elämäni.

#challengeaccepted alkoi Turkista, naiset jakoivat mustavalkoisia kuvia tuodakseen ilmi väkivaltaa, kun nuori nainen, Pinar Gültek, kuoli ex-poikaystävän käsistä. Meillä Suomessa on vain jaettu kuvia ymmärtämättä täysin mihin on ryhdytty. Tietämättä tarinaa haasteen takana, näin ei saisi käydä, mutta Marja Veitolan sanoin, rikkinäinen some.

Haasteen tarkoitus oli siis lisätä tietoisuutta turkkilaisten naisten asemasta. Se on syntynyt, kun kyllästyttiin jatkuvaan naisiin kohdistuviin väkivallantekoihin. Ajatus tämän takana oli, että kuka tahansa olisi voinut olla SE uhri, SE joka kuolee, kuka tahansa meistä.

Turkissa oon kerran käynyt lapsena, enkä osaa enempää ottaa kantaa heidän tilanteeseensa. Mitä olen ymmärtänyt, niin aika helposti miehet saavat anteeksi naisiin kohdistuvan väkivallan, koska se voidaan naamioida uskonnon taakse ja oikeudessa katuva saa anteeksi. /KORJATKAA, JOS OLEN VÄÄRÄSSÄ. Tässä on kuitenkin aihe, joka mua kiinnostaa ja haluaisin oppia lisää.

Haluan kuitenkin painottaa myös meitä suomalaisia. Minulle oma koti on se maailman tärkein paikka. Se missä saa olla 100% oma itsensä. Tunteiden ilmaisu on avointa ja on tilaa hengittää. Oma koti on monille suomalaisille turvattomin paikka, ei pelkästään naisille vaan myös miehille ja mikä kamalinta, niin myös lapsille. Jos koet kotona väkivaltaa tai koet kodin huonoksi paikaksi, muista että apua on tarjolla! Jos koet puolisolta, vanhemmilta, isovanhemmilta, niin rohkeasti hae apua. Ikinä ei ole väärin kääntyä toisten puoleen. Jos viranomaisten puoleen kääntyminen pelottaa, niin laita mulle viestiä! Ihan vaan vaikka hei ja lähdetään siitä liikkeelle.

Suomi on hyvä maa elää, vai onko?

-Sonja-

P.S. Tää on aiha, josta voisin jatkaa vielä ensi viikollakin

https://www.nollalinja.fi/mika-on-vakivaltaa/?gclid=CjwKCAjw97P5BRBQEiwAGflV6Q-Ab_bQAD_keMgMBz3Z6hujT-Z43sxTmztjeUmf3Ma1hYcKWXf5UBoCYQcQAvD_BwE

https://www.riku.fi/