MUUTOKSIA

Siitä on niin kauan, kun viimeksi tänne kirjottelin. Ajatuksia ja ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta lähinnä mielessä on pyörinyt sekavia mietteitä siitä, mihin suuntaan tätä blogia ja ylipäätään koko elämääni haluan viedä. Mä vaadin itseltäni älyttömän paljon mitä tulee esimerkiksi kirjoittamiseen ja se vaikeuttaa todella paljon sisällöntuottamista. Haluaisin kovasti tuottaa luovasti omanlaista sisältöä kanaviini, mutta pieni perfektionisti mussa ei anna mun tehdä niin. On työlästä, kun sun ajatuksissa olevat ideat eivät jostain syystä olekaan toteutettavissa tai lopputulos ei muuten miellytä. Koen, että Suomessa olisi tilaa mun kaltaiselle vaikuttajalle ja mulla olisikin monia mielenkiintoisia ideoita mielessä. Harvemmin vaan lähden niitä toteuttamaan, sillä tiedän jo etukäteen lopputuloksen olevan liian vaisu.

Alkukesän selvisin melko hyvin, ahdistus oli selvästi vähentynyt ja ajattelin jopa, että ehkä mun elämällä on jokin tarkoitus. Kun on koko elämänsä ajan tuntenut itensä ulkopuoliseksi ja arvottomaksi, on helpottavaa huomata, että joinakin hetkinä valoa näkyy oikeasti tunnelin päässä. Uusiin, ihaniin ihmisiin tutustuminen on oikeasti tuonut mun elämään toivoa ja satunnaisesti oon tuntenut jopa kuuluvani mukaan porukkaan ja muiden hyväksyvän mut sellaisena kuin oon.

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä muutimme ystäväni kanssa tähän aivan ihanaan asuntoon keskustassa ja olimme molemmat ihan onnemme kukkuloilla. Kunnes sitten eilen illalla saimme tietää, että joudumme muutaman kuukauden päästä muuttamaan pois tästä asunnosta, sillä vuokranantajamme tarvitsee tätä omaan käyttöönsä. Siis matto vedettiin kirjaimellisesti jalkojemme alta ja en koskaan voinut edes ajatella tuntevani tällaista pohjatonta surua asunnon vuoksi. Asunnon, jossa olemme asuneet nyt kuukauden. Mutta ensimmäistä kertaa oon oikeasti tuntenut olevani kotona ja kiinnyin tähän asuntoon syvästi. En edes ehtinyt kirjoittamaan tästä kämpästä postausta, ja nyt pian joudumme taas muuttamaan. 😀 Mikä tuuri oikeesti… Ja kaikki, jotka tietävät Tukholman asuntotilanteen (tai ylipäätään asuntotilanteen missä tahansa miljoonakaupungissa) voivat ehkä samaistua. Oon täysin realisti, jos totean, että tällaista asuntoa emme tule enää saamaan. Jos jotakuta kiinnostaa, voisin tehdä postauksen ulkomailla asumisesta ja kertoa muutaman vinkin siihen liittyen? 🙂

Nytkin tätä kirjoittaessa kyyneleet vaan valuvat pitkin poskia ja mullahan alkaa 15 minuutin päästä työpaikan some-koulutus. Onneksi mulla on mun hyvä ystävä tässä samassa veneessä mun kanssa. Onneksi on joku, kenen kanssa jakaa fiiliksiä ja kirota tätä tilannetta vaikka maailman tappiin. Mutta eihän tälle mitään voi. Jotenkin vaan kun tuntuu että on niin paljon muutakin mietittävää tässä elämässä, niin tämä kaikki tuli kyllä erittäin huonona ajankohtana. Monet tuttavat ovat ilmaisseet myötätuntonsa viesteillä ”kyllä löydätte jonkun toisen asunnon” ja tottakai tällainen lämmittää mieltä, mutta se ei ole se pointti. Tiedän, että tulemme löytämään toisen asunnon, mutta mieluusti oltaisiin tietysti jääty tähän asumaan, niinkuin alunperin oli suunniteltu.

Tällä hetkellä olo on vaan todella lohduton ja surullinen. Vaikka yritän pysyä rauhallisena ja positiivisena, ei sitä koskaan tiedä, mitä tulee käymään.

Toivottavasti teidän viikonloppunne on alkanut paremmissa tunnelmissa <3

Haleja,

Roosa

3

Vastaa

Close Menu