Ei sen vakavampaa kun keliakia

Olin 18, kun yhtäkkiä vointini alkoi heiketä. Tuntui, etten jaksa tehdä mitään. Veriarvot laskivat ja väsymys oli murskaava. Olin juuri palannut kotiin Skotlannista, vietin siellä matkustellen ja juhlien koko edellisen kesän. Voinnin heikkenemisen ajateltiin johtuvan stressistä. Viikkokausia jatkunut juhliminen ympäri Skotlantia, alkamassa olevat ylioppilaskirjoitukset ja pohdin, mitä elämässä lukion jälkeen.

Hakeuduin kuitenkin lääkäriin. Diagnoosia ei pitänyt kauaa hakea, keliakia oli selvä. Keliakia näkyi verikokeissa. Tuohon aikaan keliaakikot saivat vielä tukea gluteenittoman ruokavalion aiheuttamiin kohonneisiin kustannuksiin ja sitä varten minulta otettiin koepala suolistosta. Tuhoutuneen suolinukan vuoksi ravintoaineet eivät imeytyneet. Koko elimistöni oli aivan sekaisin, kesti melkein vuoden, että oloni tasaantui taas.

Elämä keliakian kanssa alkoi ristiriitaisissa tunnelmissa. Keliakia sairautena oli tuttu, suvustani löytyy sitä. Ainoa hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Pienikin määrä gluteenia tuhoaa suolinukan ja vointini heikkenee rajusti. Keliakia ei parane ikinä. Keliakia ei katoa. Keliakiaan ei ole lääkettä, ei ole pilleriä mikä pilkkoisi gluteenin niin, että elimistöni sietäisi sitä. Keliaakikko ei voi siedättää elimistöään gluteeniin.

Kuten edellä kirjoitin, diagnoosin aikaan keliaakikko sai vielä tukea gluteenittomaan ruokavalioon. Sain muutaman vuoden 21 euroa kuukaudessa. Tuo tuki oli tuolloin tärkeä, opiskelijana gluteeniton ruokavalio tuntui kalliilta. Muistan, kun minulle sanottiin opiskelujen alkaessa, että nyt on sitten totuteltava elämään makaronia syöden. Koskaan en jaksanut tähän nauraa enkä kommentoida mitään. Minulle ajatus makaronista tai pastasta ylipäätään oli ylellinen haave, mitä opiskelijana oli harvoin varaa syödä.

Monet itkut olen keliakian vuoksi itkenyt. Muistan edelleen, miltä maistuu tuore ruisleipä. Kun muut saavat valita kymmenestä eri tuotteesta kahvilassa, minulla on vaihtoehtona yksi pakastevaihtoehto. Joskus on tullut vahingossa ostettua tuote, minkä tuotesisältö on muuttunut viime ostamisen jälkeen. Välillä turhauttaa lukea tuoteselosteita uudelleen ja uudelleen. Gluteenia löytyy yllättävistäkin paikoista. Muistan suuttumuksen tunteen, mikä minulle tuli lounasravintolassa, kun toinen asiakas valitti kovaan ääneen salaatissa olleista herneistä. Mietin vaan koko ajan, että jos yhdessä salaatissa ollut yksi ainesosa aiheuttaa kyseisen reaktion, mitä elämä olisikaan, jos joutuisi aina lukea kaikki tuoteselosteet, jotta uskaltaa syödä mitään. Sitä se minun elämäni on.

Elämä keliakian kanssa on kuitenkin nyt helpompaa. Tuotteiden valikoima on kasvanut ja tietoisuus keliakiasta ja gluteenittomista tuotteista on kasvanut. Olen matkustellut keliaakikkona. Aiemmin koin häpeän tunnetta joutuessani pyytämään gluteenitonta tai jos minun erityisruokavalioni vuoksi emme voineet mennä johonkin ravintolaan syömään. Nykyään melkein joka paikasta saa gluteenittoman vaihtoehdon.

Meillä kotona lähes kaikki ruoka on gluteenitonta. Ystävistäni ja sukulaisistani löytyy monta gluteenitonta ruokavaliota noudattavaa ja on aina ilo kuulla, miten meille on kiva tulla syömään tai kahville. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki on gluteenitonta. Ainoastaan pasta ja leipä on joskus ”tavallista”. Olisi väärin, jos kukaan muukaan ei koskaan saisi sitä tuoretta ruisleipää.

Nina

Muista myös Instagram @pienetruudutikkunoissa