Vähemmän rahaa enemmän vapautta?

Olen jo jonkun aikaa halunnut kirjoittaa tänne rahasta. Siitä, mitä se merkitsee minulle ja miten itse suhtaudun siihen. Olen kasvanut tavallisessa duunariperheessä, jossa rahaa ei ole ollut mitenkään erityisen paljon, muttei kuitenkaan liian vähääkään. Olen tottunut siihen, että työtä pitää tehdä, jos jotain haluaa. Menin ensimmäisen kerran töihin 15 -vuotiaana, jonka jälkeen olenkin tehnyt töitä enemmän tai vähemmän koko ajan. Olen ollut töissä siivoojana, puhelinmyyjänä, kirjastoapulaisena, kassamyyjänä, respatyöntekijänä… Lista on pitkä ja olen siitä tavallaan aika ylpeä. Minulla on kokemusta monenlaisesta työstä ja näen sen vahvuutena.

Valmistuin reilu vuosi sitten varhaiskasvatuksen sosionomiksi, ja siitä asti olen toiminut varhaiskasvatuksen opettajana sekä tehnyt keikkaa muun muassa kehitysvammaohjaajana. Lisäksi olen tehnyt töitä kevytyrittäjänä vuoden ajan.

asukuva_pori_mattila

Vaikka olen tehnyt aina töitä, en ole mitenkään kierinyt rahassa. Olen ennen käyttänyt kaikki ylimääräisen rahani shoppailuun, juhlimiseen ja muihin turhuuksiin. Nykyään pyrin miettimään ostokseni tarkkaan ja käytän rahani mieluummin elämyksiin ja matkoihin kuin tavaroihin tai vaatteisiin. En myöskään käy juhlimassa lähes koskaan, joten siihen ei enää nykyään kulu rahaa. Tienaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen, mutta tilanne saattaa muuttua milloin vain. Varhaiskasvatuksen opettajan kuukausipalkka on kunnassani n.2500€/kk ja siihen päälle teen joka kuukausi sosiaalisen median töitä. Tilanne ei tosiaan ole stabiili, sillä minulla on vain määräaikainen sopimus opettajan työhön, joten jatkosta ei koskaan tiedä. Yrittäjänä taas tulot vaihtelevat suuresti sen mukaan, miten paljon saan myytyä itselleni yhteistöitä yms.

Raha merkitsee minulle vapautta. Haluan voida matkustaa ja elää niin, ettei minun tarvitse laskea jokaista penniä. Minua ei sinällään kiinnosta tienata suuria summia, mutta haluan voida tehdä asioita ilman vuosien säästämistä. Tästä syystä säästän ja sijoitan joka kuukausi. Välillä pieniä summia ja välillä isompia.

asukuva_pori_mattila

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että toimistotyöajan (8-16) tekeminen ei ole oma juttuni, mutta teen sitä tällä hetkellä kuitenkin. Haaveilen paikkaan sitoutumattomasta työstä sekä yrittäjyydestä. Tällä hetkellä otan pieniä askelia kohti näitä unelmia, mutta haluan tehdä palkkatyötäni, jotta pystyn myös tällä hetkellä elämään taloudellisesti turvattuna.

Olen myös muokannut arkeni jo opiskeluaikana sellaiseksi, ettei siihen kulu paljoa rahaa. Asumme edullisessa vuokrakämpässä, en omista autoa, en juurikaan käy juhlimassa enkä nykyään juuri ostele mitään turhuuksiakaan (lue: shoppaile kaikkia uusimpia muotivillityksiä).  Työpaikkani on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, joten työmatkoihinkaan ei kulu rahaa. En myöskään haaveile esimerkiksi isosta asunnosta tai hienosta autosta, ne eivät kiinnosta minua.

Tällä hetkellä pärjään näillä tuloilla hyvin. Haaveilen kuitenkin yrittäjyydestä, jolloin saisin enemmän vapautta arkeeni, mutta tiedän että silloin myös tuloni eivät olisi tasaiset ja minkäännäköistä varmuutta kuukausituloista ei olisi. Hyppy tällaiseen tilanteeseen pelottaa niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Kestäisikö pää jatkuvaa epävarmuutta vai stressaisinko itseni puolikuoliaaksi?

asukuva_pori_mattila

Eli en oikeastaan haaveile mistään tietystä tulotasosta vaan siitä, että tienaan tarvittavan määrän rahaa ja saan pitää vapauteni. Haluan voida matkustaa silloin kun haluan ja mielellään myös mahdollisuuden vaikuttaa omiin työaikoihini. Tietenkin rahalla on sen verran merkitystä, että en halua joutua äärettömästi kituuttamaan. Toisaalta olisin valmis elämään pienemmilläkin tuloilla, mikäli saisin tehdä vapaampaa työtä, johon minulla olisi suuri intohimo. Minulle on myös tärkeää mahdollisuus kehittyä ja edetä työssäni. Tämä puoli jää täysin uupumaan varhaiskasvatuskentällä työskenneltäessä. Toki tälläkin alalla voi kehittyä, mutta etenemismahdollisuuksia ei juuri ole eikä palkkaan pysty omalla työpanoksellaan vaikuttamaan.

Minua motivoi se, että omalla työpanoksella voi vaikuttaa omaan tuloon ja vastuu omasta toimeentulosta on itsellä. Silti yrittäjyys ajatuksena jännittää ja koen, että en ole ihan valmis täyspäiväiseen yrittämiseen vielä. Lisäksi minulla ei ole vielä tarpeeksi asiakaskuntaa enkä ole vielä mielestäni tarpeeksi taitava tietyillä osa-alueilla, jota haluaisin yritykseni myös hoitavan. Pikkuhiljaa kuitenkin teen asioita sen eteen, että joskus saan itse suunnitella työviikkoni ja tehdä oman näköisen arjen. En halua viettää elämääni odottaen viikonloppuja tai palkallista muutamaa lomaviikkoa vuodessa. En haaveile turvallisesta ja tasaisesta kuukausitulosta tai vakituisesta työpaikasta. Haaveilen inspiroivasta työstä.

asukuva_pori_mattila

Töitä olen kuitenkin valmis paiskimaan, koska työntekohan on itsessään ihan hauskaa!

Olen huomannut, että yhä useammat haaveilevat paikkaan sitoutumattomasta työstä ja vapaammasta arjesta. Heitä kommenttia, jos sullakin on tällaisia tulevaisuuden haaveita? Tai jos nyt jo työskentelet tällaisessa työssä?

 Pauliina

9

Vastaa