Muutoksesta ja muutosvastarinnasta

Olen kiinnittänyt huomiota ihmisten puheisiin omasta elämästään. Erityisesti siihen kuinka jumissa monet kokevat elämässään olevansa. Muutosta kaivataan ja toivotaan, mutta sitä ei olla valmiita tekemään. Ihmisillä on vähän sisäänrakennettu taipumus jarruttaa ja estää muutosta. Muutos tuo nimittäin yleensä mukanaan myös epävarmuutta ja uusia rutiineja. Tuttuun arkeen on helppo turvautua ja tuudittautua. Vaikka kaipaisikin jotain muuta.

pauliina_mattila

Ihmiset ovat myös loistavia selittämään itselleen tekosyitä ja perustelemaan muutosvastarintaansa uskottavasti. Tämän huomaa erityisesti erilaisissa laihdutusprojekteissa sekä työelämään liittyvissä kysymyksissä.

”En mä ehdi liikkumaan tai syömään terveellisesti”

”Mä en voi vaihtaa työpaikkaa, koska on lapset ja asuntolaina”

”Mä en vaan ole sellainen opiskelijatyyppi, niin en voi mennä kouluun”

Muutos saattaa tuntua vaikealta ja se pelottaa. Uusien rutiinien opettelu tuntuu vaikealta ja raskaalta. Tunne on luonnollinen ja useinhan niiden uusien rutiinien opettelu on oikeastikin haastavaa ja vie aikaa. Onko tämä sitten tarpeeksi hyvä syy jäädä johonkin, mihin et ole tyytyväinen?

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska minulle muutos on mukava tila. Luonteeltani olen sellainen, että janoan aika ajoin muutoksia. Siinäkin on omat huonot puolensa, mutta se myös takaa itselleni sen, että tiedän voivani muuttaa elämääni omien valintojen avulla. Olen ikään kuin oman elämäni kapteeni enkä vain ajelehdi muiden vaatimusten mukaan.  Tietysti elämässä on velvollisuuksia, joita on pakko tehdä, mutta jokaisella on silti päätösvalta siihen mihin suuntaan lähtee elämäänsä viemään. Yritän pitää itseni kanssa kehityskeskusteluja säännöllisin väliajoin, jotta tiedän tekeväni itselleni oikein ja kulkevani suuntaan, joka tuntuu minusta hyvältä.

Jos et ole tyytyväinen johonkin elämässäsi, tee töitä muuttaaksesi asian. Muutos ei välttämättä ole mahdollinen heti, mutta lähde kulkemaan sitä kohti.

pauliina_mattila

Monesti myös ihmiset, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä suhtautuvat asioihin negatiivisesti. Erityisesti koen, että jos teet jotain ”normaalista” poikkeavaa elämässäsi niin älähtäjänä toimii usein henkilö, joka on itse jumissa siinä ”normaalissa”. En muutenkaan ymmärrä, miksi toisten ihmisten elämään koskeviin valintoihin pitää suhtautua negatiivisesti. Eihän se ole sinulta pois, jos naapurin Pirkko päättää lähteä vuodeksi sapattivapaalle Balille?

Vastaavana esimerkkinä voisin käyttää sitä, kun kerroin että meille tulee koiranpentu. Sain yllättävän paljon negatiivisia kommentteja siitä, kuinka rotuvalinta on huono, koira tulisi olemaan riesanani monta vuotta ja niistä on kova työ. En ymmärrä, miksi joku kokee tarvetta kommentoida toisen koiran hankintaa näin. Jos sinulla ei ole mitään hyvää tai rakentavaa sanottavaa, niin jätä vaikka kokonaan kommentoimatta. Turha negatiivisuuden levittäminen on pelkästään perseestä.

Itse aikoinani reagoin helpostikin negatiivisuudella kuulemiini asioihin. Silloin en ollutkaan tyytyväinen omaan elämääni vaan kadehdin monia, jotka tuntuivat tekevän hienoja juttuja. Samalla, kun minä yritin rämpiä omassa arjessani, joka ei tuntunut omalta. Silloin kelasin myös usein päässäni levyä ”Hyvä tuon on tehdä, kun sillä ei ole tätä ja se on tuollainen jne.” Faktahan on se, että kaikilla ihmisillä on eri lähtökohdat ja erilaiset valmiudet, mutta jokainen pystyy tahtoessaan tekemään muutoksia omaan elämäänsä.

Tälläkin hetkellä elämässäni on vielä asioita, joihin toivon muutosta, mutta tiedän kulkevani kohti niitä. Elämän ei tarvitse olla täydellistä, mutta jokaisen kuuluisi tietää pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja valintoihinsa. Pelkästään sen tietäminen luo positiivisen voimaantumisen tunteen.

pauliina_mattila

Muutos on aina mahdollisuus. Mukavuusalueen ulkopuolellakin voi hengittää.

Anna ainakin ihmisille sinun ympärilläsi mahdollisuus muutokseen ilman negatiivisia kommentteja. Sinä et kuitenkaan ole se, joka sen muutoksen haasteet ja hedelmät kantaa.

❤ Pauliina

1

This Post Has 2 Comments

  1. Toi on ihan totta että toisten muutokseen negatiivinen suhtautuminen on tosi tylyä. Mutta tuo mitä kirjoitit esimerkiksi muutoksenhalusta ja siinä vellomisessa, en täysin allekirjoita sitä. Jotkut päätökset elämässä on niin isoja ja raskaita, ettei niitä välttämättä pysty vaan tekemään – ehkä näiden muutosten ei ole lopulta tarkoitus tapahtuakaan. Lisäksi vaikkapa ruuhkavuodet on ihan totisinta totta enkä heti keksi, miten sitä lähteä muuttamaan. Ja sitten kun ne satojen tuhansien asuntolainat pitää maksaa ja haluaa asua silti siinä omassa asunnossaan, täytyy vain valita haluaako muutosta töihin vai asua asunnossaan. Elämä on joskus myös valintoja, eikä ne valinnat ole aina ihan yksinkertaisia. Itse vaihtaisin siis mieluusti alaa vaikka samantien, mutta ihan niin paljon en luota elämän kantamiseen, että irtisanoutuisin tyhjän päälle tai pätkätöihin – siitä seuraisi ainakin aluksi lisää huolia (koska rahaa tarvitaan). Nämä siis nyt vain heittona toisesta, perheellisen ruuhkavuosia elämänmuodon suusta. Onneksi oma, pahin ja isoimpia kysymyksiä koskeva muutoksenhaluni meni lopulta pitkän ajan jälkeen ihan spontaanisti ohi ja elämä asettui taas niihin ihan tavallisiin uomiinsa (jotka muuten on myös ihan jees!)

    Mutta hyvä kirjoitus erityisesti niille, jotka marmattaen tyytyy kohtaloonsa olematta vähääkään tyytyväisiä.

    1. Kyllä oon sun kanssa samaa mieltä, että elämä on valintoja. Mun pointti olikin se, että sä oot se joka ne valinnat tekee. Enkä mä suosittele kenenkään jättäytymään tyhjän päälle varsinkaan, kun on perhe ja lainat. Mutta jos siinäkin tilanteessa oikeasti haluaa vaihtaa työpaikkaa niin jotain liikkeitä siihen suuntaan pystyy varmasti tekemään. Sen sijaan siitä tilanteesta jatkuva valittaminen ei vie eteenpäin suuntaan tai toiseen. Vaihtoehtona on tietenkin olla ihan tyytyväinen tilanteeseen ja nähdä siinä ne hyvät puolet 🙂
      En mä tällä kirjoituksella tarkoita, että kaikkien pitäisi lähteä etsimään itseään vuodeksi Balille. Vaan kannustan ihmisiä tekemään asioita sen eteen, jos oikeasti haluaa muuttaa jonkun asian elämästään.
      Kiva saada tähän myös täysin eri elämäntilanteessa olevan näkökulmaa, kiitos! 🙂

Vastaa

Close Menu