Luka täyttää tällä viikolla 14 viikkoa eli on ollut meillä noin seitsemän viikkoa. Hän on kyllä aivan hurmaava tapaus. Iloinen, energinen, rohkea ja itsepäinen. Luka kasvaa hurjaa vauhtia, noin kilon viikossa. Tällä hetkellä hän painaa 13,5 kg. Hän on rohkeudellaan yllättänyt minut hyvin positiivisesti. Hän pitää kaikesta ja kaikista. Tulee uusiin tilanteisiin valppaan iloisena. Olemme käyneet paljon kyläilemässä ja nähneet lapsia, aikuisia sekä kaikenlaisia eläimiä. Kaikki kohtaamiset ovat sujuneet hyvin.
Panostan tällä hetkellä hänen koulutukseensa suuren osan vapaa-ajastani. Olen vähentänyt omia treenejäni, jotta minulle jää arkeen tarpeeksi aikaan häneen. Käymme joka päivä metsässä juoksemassa, harjoittelemme hihnassa liikkumista (kylläkin vielä melko pieniä matkoja), sekä treenaamme arjessa tarvittavia taitoja. Lisäksi joka perjantai käymme pentutunnilla Kontaktikoirilla.
Hän on osoittautunut fiksuksi ja oppivaiseksi kaveriksi, jolla riittää vauhtia vähän liikaakin välillä. Arkemme on sujunut muuten hyvin, mutta Lukalla on ollut hankaluuksia nukkua kokonaisia öitä. Öisin hän on useasti herännyt leikkimään ja ollut keskellä yötä hereillä monta tuntia, pitäen meidät muutkin hereillä. Kaikenlaisia väsytystaktiikoita on kokeiltu, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Meillä oli tiukka linja siitä, että Luka ei nuku sängyssä. Tämä tiukka linja on nyt hyllytetty ja pieni pilkkukasa nukkuu sängyssä meidän ja villakoiramme kanssa. Näin olemme saaneet yöt sujumaan paremmin. Toivotaan, että tämä vaihe menee pian ohi. Alkaa meinaan itsellä vähän pää väsymään ilman kunnon yöunia.
Sisäsiistiksi Luka oppi melko nopeasti ja nykyään hän pissaa vain harvoin sisään. Yleensä silloin, kun me olemme liian hitaita päästämään häntä ulos. Hän pystyy pidättämään kokonaisen työpäivän ajan ja yleensä pissavahinko tuleekin ainoastaan esimerkiksi liian kivan leikin aikana, jolloin ei ehdi pyytää ulos. Eroahdistustakaan Luka ei ilmeisesti koe, sillä hänen jättämisensä kotiin sujuu ongelmitta. Hän on työpäivien ajan keittiössä, koiraportin takana ja Piku sitten muualla asunnossa. Vielä ei ainakaan ole tuhottu mitään keittiöstä (koputtaa puuta).
Pikun ja Lukan yhteiselo lähti vähän kankeasti liikkeelle. Luka rakastui Pikuun ensisilmäyksellä, mutta tunne ei valitettavasti ollut molemminpuolinen. Piku ei ole koskaan pitänyt pennuista tai liian riehakkaista koirista. Hänelle olikin aika järkytys, kun pieni duracel pupu saapui taloon. Nyt tilanne alkaa olemaan jo melko hyvä ja Piku sietää Lukaa. He voivat makoilla vieretysten ja leikkiä samoilla leluilla. Piku ei kuitenkaan lähde mitään painileikkiä Lukan kanssa tekemään eikä hänen tarvitsekaan. Siihen Lukalle löytyy monia muita koirakavereita. Ajan kanssa Piku varmasti oppii pitämään Lukasta ja saa hänestä seuraa ja turvaa kotiin silloin kuin me emme ole siellä.
Olen niin onnellinen, että otin Lukan. Rotuvalinta tuntuu aivan oikealta ja olen kehittynyt nyt jo paljon koirankouluttajana hänen ansiostaan. Tiedän, että Lukasta kasvaa oikein mahtava tyyppi. Vaikka rakastankin Lukaa ja hänen koulutustaan, on pakko myöntää, ettei tämä pentuaika ole ollut pelkkää pilvihattaraa ja sateenkaaria. Unettomat yöt ovat painaneet päälle ja epätoivon hetkiä on ollut usein. On vaikeaa jaksaa kouluttaa koiraa (sekä huolehtia toisestakin koirasta), käydä palkkatöissä, pyörittää omia töitä, treenata ja huolehtia vielä kodistakin, silloin kun yöunia kertyy jatkuvasti vain muutama tunti yössä. Olen löytänyt tähän jonkinlaisen hataran tasapainon ja toivon, että yöt alkavat viikko viikolta sujumaan paremmin.
Tällaista kuuluu siis meidän pentuarkeemme. Iloa, rakkautta ja isoja silmäpusseja.
❤ Pauliina
8
