Meille tuli koiranpentu!

Terveisiä pentukuplasta! Meidän perheemme tosiaan kasvoi keskiviikkona pienellä pilkukkaalla veijarilla.

Miten päädyimme rotuun?

Jouduimme 1,5 vuotta sitten lopettamaan saksanpaimenkoiramme, jonka jälkeen olen haaveillut pennusta. Meillä on 7 -vuotias kääpiövillakoira tyttö (Piku) ja halusin sille saksanpaimenkoiramme poismenon jälkeen uuden kaverin. Kaipasin itselleni treenikaveria pitkille pyöräily ja juoksulenkeille, niihin kun en voi pientä villakoiraa ottaa.

Rotua mietittiin pitkään ja olin jo melkein ottamassa hollanninpaimenkoiraa. Sitten äitini heitti ilmoille dalmatiankoiran. Kenelläkään tutuilla ei dalmatialaista ole, joten rotu oli minulle sinällään ihan uusi. Tutustuin rotuun ja se vastasi kaikkea sitä mitä tulevalta koiraltani toivoin. Otin yhteyttä kasvattajaan ja kyselin rodusta. Kävi ilmi, että rotu todella olisi juuri sen tyyppinen mitä etsin.

Halusin koiran, joka jaksaa juosta pyörän vierellä pitkiä matkoja. Sellaisen, josta saisin lenkkikaveria pitkille lenkeille ja harrastuskaverin esimerkiksi vesipelastukseen. Minulle tärkeää oli myös se, että koira on rakenteeltaan terveenmallinen eikä ylijalostettu mihinkään suuntaan.

Tavattuani dalmatialaisia olin ihan myyty. Rotu on todella ihana. Niinpä varasimme itsellemme pennun ja siitä alkoi loputtomalta tuntuva odotus.

Luka

Viime keskiviikkona haimme 7 viikkoa vanhan Lukan kotiin. Luka on isosta 11 pennun pentueesta. Haimme hänet Mernika`s Kennelistä Seinäjoen läheltä. Kotimatka kesti melkein kolme tuntia ja jännitimme vähän miten pentu siihen suhtautuu. Jännityksemme oli kuitenkin turha. Luka nukahti jo ensimmäisen vartin jälkeen. Yksi pieni oksennus tuli, mutta muuten Luka makoili sylissä rauhallisesti koko matkan.

Hän oli heti kotiin saapuessaan todella reipas ja rohkea. Vähän turhankin rohkea vanhan villakoiramme mielestä. Pikulla on mennyt hetki uuteen perheenjäseneen tottuessa. Pikkuhiljaa heistä tulee kyllä varmasti ystävät.

Nyt ensimmäiset päivät ovat Lukalla menneet uuteen kotiin ja perheeseen tutustuessa. Kaikki on sujunut hyvin. Luka tuntuu sopeutuneen meidän perheeseemme todella nopeasti. Öisin hän tykkää herättää saamalla leikkikohtauksen tai pyytämällä ulos. Onneksi tiedän tämän vaiheen menevän pian ohi (tai ainakin kovasti toivon niin). Muuten arki sujuu hänen kanssaan mukavasti, hän syö hyvin, pissaa yleensä aina ulos ja on alkanut tunnistamaan oman nimensä. Myöskään kaulapannasta ja hihnasta ei näytä olevan häiriötä hänelle.

Ensi viikolla alamme totuttaa häntä yksinoloon sekä käymme moikkaamassa muutamia uusia koirakavereita. Tähän mennessä hän on tavannut äitini vuoden ikäisen koiran ja he rakastuivat täysin toisiinsa. Pentukursseja olen selannut innoissani ja lähdemme ehdottomasti sellaiselle, kun sopiva alkaa Porissa.

Elän aikamoisessa pentukuplassa ja vietän päiväni lähinnä pennun kanssa touhuten. Lisäksi yritän antaa erikseen aikaa Pikulle, jottei hän tuntisi mustasukkaisuutta. Töiden teko ja kaikki muu ovat olleet nyt vähän toissijaisia. Ensi viikolla on kuitenkin pakko palata kunnolla töiden pariin. Toivottavasti myös yöt sujuisivat silloin paremmin niin energiaa riittäisi vähän enemmän.

Kaikkiaan olemme todella onnellisia ihanasta Lukasta ja olen varma, että hänestä tulee ihan huippukoira.

❤ Pauliina