Elämää dalmatialaisen kanssa

Menetettyämme saksanpaimenkoiramme vuonna 2018, tiesin, että haluan villakoirallemme uuden koirakaverin. Rodun valinta vain ei ollut kovin helppoa. Halusin ison, terverunkoisen, aktiivisen ja sosiaalisen rodun. Saksanpaimenkoira oli ykkösvalintana pitkään. Tiesin kuitenkin, että vertaisin uutta koiraa jatkuvasti edesmenneeseen, mikäli se edustaisi samaa rotua. Viime elokuussa saimme vihdoin päätökseen lähes kaksi vuotta kestäneen rotupohdinnan. Rotuvaihtoehtoina olivat lopulta lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira ja dalmatialainen.

Keskusteltuamme molempien rotujen kasvattajien kanssa, päädyimme dalmatialaiseen. Niinpä viime lokakuussa kotiimme muutti uusi pilkukas perheenjäsen Luka.

Minkälainen dalmatialainen on rotuna?

Rodun käyttötarkoitus oli aikanaan vaunu- ja vahtikoira. Aateliset käyttivät dalmatialaisia lisäämään arvokkuuttaan. Niiden tehtävä oli juosta matkaseurueen vaunujen vierellä ja varoittaa mahdollisista ryöstäjistä sekä vartioida vaunuja pysähdysten aikana. Nykyinen käyttötarkoitus on puhtaasti seurakoira. Joillakin dalmatialaisilla on vielä jäljellä kyky vahtia, mutta ottavat silti vieraat ystävällisesti vastaan.

Ulkomuodoltaan dalmatialainen tunnetaan pilkuistaan. Pohjavärinä toimii valkoinen, jossa on selkeitä mustia tai ruskeita pilkkuja. Koko vaihtelee 54cm-61cm ja paino n. 24-35 kg. Dalmatialaisen rakenne on liioittelematon ja terve. Pitkänmatkanjuoksijaksi jalostetun rodun on kyettävä juoksemaan pitkiä matkoja huomattavalla nopeudella.

Luonteeltaan dalmatialaiset ovat ystävällisiä, eloisia ja vilkkaita koiria. Niiden luonteeseen ei kuulu arkuus, hermostuneisuus tai aggressiivisuus.

(Rotukuvaus kopioitu Dalmatiankoirayhdistyksen sivuilta https://www.findal.net/rotuinfo/)

Oma kokemus dalmatialaisesta

Luka on nyt vajaa 8 kuukautta vanha, joten kokemukseni perustuu vasta tähän pentuaikaan. Luka yllätti heti rohkeudellaan ja iloisuudellaan. Hän teki heti selväksi, että kaikki ihmiset ja eläimet ovat hänen ystäviään. Tämä ei ole muuttunut ainakaan toistaiseksi mihinkään. Edelleen Luka rakastaa jokaista kohtaamaansa ihmistä tai eläintä, oli se sitten kissa, koira tai hevonen.

Luka on myös hyvin aktiivinen. Halusin aktiivisen rodun, jotta saan siitä itselleni treenikaverin juoksu/pyörälenkeille ja sen totta tosiaan sain. Vielä tietenkään en ole voinut juoksuttaa Lukaa, koska hän on niin nuori. Liian aikaisessa vaiheessa juoksuttaminen saattaa aiheuttaa pysyviä vaurioita koiran niveliin ja rakenteeseen.

Käymme kuitenkin lähes päivittäin metsälenkeillä, jossa Luka saa juosta vapaana. Tämän lisäksi kuljemme hihnassa erilaisissa ympäristöissä ja käymme säännöllisesti tutussa koirapuistossa (paitsi nyt koronan aikana). Luka tarvitsee liikunnan lisäksi paljon aivojumppaa, jota yritän parhaani mukaan hänelle järjestää. Koronan vuoksi meillä on nyt koiratreenit tauolla, joten kotona yritän hänelle keksiä ajateltavaa. Koulutettavuudeltaan Luka ei todellakaan ole niin helppo kuin esimerkiksi villakoira tai saksanpaimenkoira. Hänellä ei juuri ole miellyttämisenhalua, mutta onneksi ahneutta on senkin edestä, joten makupalojen avulla saadaan opeteltua uusia asioita. Luka on kaikkiruokainen ja sillä tarkoitan oikeasti kaikkea. Ruuaksi kelpaa niin kepit, kävyt ja kivet. Tätä tietenkin yritetään parhaamme mukaan estää, jotten tule mitään suolitukoksia yms.

Vaikka Luka vaatii paljon aktiviteettia, on hän kotona oikea sohvaperuna. Hän tykkää makoilla kainalossa ja katsoa leffoja. Luka ei ole tuhonnut mitään kotona, muuta kun pari omaa leluaan. Hän on pennusta asti jäänyt hienosti työpäivien ajaksi kotiin.

Ainoa ”ongelma” meillä on tällä hetkellä hihnassa käveleminen. Luka on aika kova vetämään ja toisinaan häneltä katoaa korvat lenkillä kokonaan. Silloin vetäminen on hankala saada loppumaan. Välillä taas hän kävele hihnassa hyvinkin mallikelpoisesti, joten ehkä se tästä vielä kehittyy. Luka myös innostuu kaikesta todella herkästi, joten välillä on uusissa tilanteissa vauhtia hiukan liikaa. Kotiimme tulevat vieraat ovat paras juttu ikinä ja silloin tulee ilopissat lähes varmasti lattialle.  Nämä asiat saattavat silti mennä vielä pentuajan piikkiin.

Huumorintajua dalmatialaisen omistajalta tulee löytyä, sillä tämä yksilö ainakin keksii aivan mahtavia tapoja esimerkiksi kiertää sääntöjä ja osallistua kaikkeen kodin toimintaan. Luka myös rakastaa läheisyyttä ja haluaa aina maata joko sylissä tai kainalossa. Vaikka kokoa on jo jonkin verran niin edelleen hän änkeytyy muun muassa tietokonetuolille syliini. En ole myöskään koskaan ennen tavannut koiraa, joka pystyy nukkumaan niin erikoisissa asennoissa kun Luka. Luka on myös kova ”juttelemaan” ja viihdyttää meitä päivittäin mitä kummallisemmilla ääntelyillä, välillä ihan rasittavuuteen asti.

Luka rakastaa meidän vanhaa villakoiraamme, mutta meidän pitää hiukan rajoittaa sitä rakkautta heidän koko eronsa vuoksi. Villakoiramme painaa 4,5 kiloa ja Luka n. 30 kiloa, joten liian villiksi leikit eivät saa mennä. Muuten heillä sujuu jo arkielo hyvin, mitä nyt pientä mustasukkaisuutta puolin ja toisin esiintyy välillä.

En voisi olla tyytyväisempi, että päädyin ottamaan dalmatialaisen. Hän on kaikkea sitä, mitä koiraltani toivoin. Olen myös onnellinen, että löysin loistavat kasvattajat ja tiedän saavani heiltä tukea kaikkeen mieltä askarruttavaan. Aiomme Lukan kanssa kokeilla eri koiralajeja ja valita niistä sitten meille mieluisimmat. Dalmatialainen soveltuu monipuolisuudellaan monenlaiseen koiraharrastukseen. Myös näyttelykehissä tulemme pyörähtelemään. Kunhan tämä korona-aika on ohi.

Tiivistettynä dalmatialainen on mielestäni aktiivinen, sosiaalinen, iloinen ja aina mukana kulkeva luottokaveri.

Mikäli rotu kiinnostaa sinua, suosittelen ottamaan yhteyttä rodun kasvattajiin. Heiltä saat parhaat tiedot rodusta. Kannattaa myös käydä tutustumassa rotuun esimerkiksi näyttelyissä tai jonkun dallun omistajan luona. He ovat kaikki kuitenkin yksilöitä, joten luonne-eroja on varmasti.

Jos haluat seurata yhden dallun elämää, niin pistä mun Instagram -tili seurantaan (@pauliinamarja). Sieltä löytyy päivittäin Lukan touhuja!

❤ Pauliina