Kun nyt maanantai aamuna katsoo viime viikonloppua voi todeta, että vaikka perjantai iltapäivä ja Turun motari näytti keskisormea tunnen itseni erittäin levänneeksi ja rennoksi.
Niin, viikonloppuhan alkoi perjantaina silleen, että ajelin kaikessa rauhassa Turun motaria kohti kotia kuunnellen musiikkia. Fiilis oli loistava kunnes ohitus kaistaa pitkin ajaneen auton renkaasta irtosi nasta, joka pamautti itsensä tuulilasiini. Reaktio lyhykäisesti; koko auto kaikui kirosanoja ja talven ihanuus katosi mielestä hyvin nopeasti. Eipä siinä tällaistä sattuu useasti, enkä ole ainoa joka tuollaisen naps äänen on autoonsa saanut. Kaikki ketkä sen ovat kokeneet voivat varmaan sanoa samat sanat, että VITUTTI ja isosti. Muutama hengitys ja soitto länsiautoon, mitä nyt sitten tehdään? Olen ennenkin hehkuttanut länsiauton huollon palvelua loistavaksi, mutta nyt päästiin taas tilanteeseen, missä tälläinen peukalo keskellä kämmentä autojen kanssa oleva ihminen oli hädässä. Kyllä siinä huollon poika varmaan pari kertaa hengitti syvään, kun kerroin hätäni ja kysymykseni, voinko käyttää tuulilasinpyyhkijöitä. JEP, mun tietoihin tuli varmaan muutama lisäys jo tiedossa oleviin ei muista rekkariaan ja hänen autollaan on nimi! Apu on kuitenkin tulossa, vien Bastianin tänään liimaukseen ja toivon kovasti, että hän ei ole siitä moksiskaan.
Tosin nyt tota jälkeä, kun katsoo niin siinähän on pingiivi. Et en nyt sit tiää, et pitäskö sittenkään laittaa liimaa 😀 😀 No ei, kyllä hän korjauksen saa ja matka jatkuu turvallisesti. Myönnän, että perjantai meni hieman keräillessä ja pelkäsin, että koko viikonloppu olisi yhtä jossittelua. Mutta toisin kävin, päätin asian olla kiitos erään ihmisen joka totesi, että näitä sattuu kaikille ja homma hoituu. Päätin siis nauttia talvesta jälleen ja antaa mahdollisuuden winter funille!!
Oltiin sekä lauantaina ja sunnuntaina kikkailemassa pipolätkän merkeissä Haagan luistinkentällä. Väkeä oli kuin pipoa molempina päivinä ja nauru raikui niin pienillä ihmisillä, kuin hieman isommillakin. Vanhempi edari oli päättänyt järjestää kunnon hiki jumpan, sillä vaikka oonkin ihan oukei luistelija (Marko Anttilan tyylin omaava) ni en meinannut hänen perässä enää pysyä.
Koitin opettaa hänelle kuinka tehdä piruetteja hokkareilla.
Hieman huonoin seurauksin, sillä siinä vaiheessa, kun meikäläinen teki piruetteja, oli hän jo toisella puolella kenttää 😀 😀
Siinä piruettejen seassa tajusin oikeesti sen, että tollaset jutut mille et itse voi mitään niin toki joo harmittaa, mutta niistä kun pääsee yli, niin kyllä kaikki järjestyy. Viikonloppu oli täynnä hyviä juttuja ja hetkiä. Loistavia treenejä ja ylpeyttä, sillä vitsit mun harjoitusasiakas vetää kovaa. Se tunne, kun näet oikeesti paranevat tulokset ohjelmalla ja treenautuksella jonka omin pikku kätösin oon suunnitellut, ei voi muuta kuin sanoo et BOOOOM!! Terkut sinne, vedät niin hyvin ja on upee treenauttaa sua 🙂
Mä oon löytänyt jotain, jotain todella suurta. Toivon, että myös sä löydät sen ja annat mennä täysillä!!
Halaus maanantai aamuusi ja pidä peukkuja, jotta herra Bastian pärjää liimauksessa ilman ongelmia 🙂
<3 OOT TÄRKEE <3
0
