Uhmaikäinen aikuinen

Yllytyshulluus ja kokeilun haluisuus uusiin juttuihin ei ole mun mielestä huono juttu olenkaan. Päinvastoin mä tykkään haastaa itseäni kokeilemaan uusia juttuja. Joihin tiedän, että kykenen. Huimaako mua koskaan ajatus, että mitäs jos tää nyt sitten ei onnistukaan?

Tuleeko musta koskaan aikuista, joka varoisi ja ajattelisi ensiksi kannattaakohan tätä nyt sitten kuitenkaan kokeilla tai tehdä?

En ole ainakaan sitä suuremmin muuten huomannut kuin noissa ramppikuumeissa. Eli pää kyllä sanoo, että mieti mutta kroppa on jo puoliksi tekemässä. Rämäpäisyys voi olla etuus, mutta toisaalta se voi olla myös aika riskialtista hommaa. Maan vetovoima on kuitenkin jo tässä iässä aika kova joten kyllä sieltä pudotaan aika kovaa jos on sikseen on tullakseen.

Pysähdynkö koskaan ajattelemaan näitä ajatuksia, että mitä jos tää mun rämäpäisyys aiheuttaakin mulle jonkun vamman?

No joo, pysähdyin.. EILEN..Kävi nimittäin se, mitä joku ehkä olisi pelännyt ja äiti ehkä varoitellut. Sunnuntain treeneissä tuli kokeiltua taas käsilläseisontaa ilman tukea. Alastulo ei ollut se parhain, mutta siinä tilanteessa en kokenut muuta kipua kuin, että okei tumps! Homma lähti kuitenkin toiseen suuntaan miltei heti kun olin salilta tullut ulos. Alkuun ajattelin, että hittolainen nyt tuli tehtyy muuten tosi kova rintatreeni kun saman tien alkoi silleen tuntua lihaksissa. Mulla on joo, aika kova kipukynnys joten ei tullut ees pieneen mieleen, että ois jotain sattunut. Kotiin mennessä huomasin, että joo ehkä se ei sittenkään ollut se rintatreeni ennen käsilläseisontaa joka nyt vihloi. Mulla oli vasemman kainalon alle alkanut värjäytymään komea mustelma ja vasen buubsi oli aika ruhjeilla. Muistupa sitten mieleen, että tää oman elämän wonderwomanhan ei tullut ihan silleen niin kuin strömsössä alas sieltä käsillä seisonnasta. En kuitenkaan kummemmin sitä miettinyt. Ajattelin, et se on nyt si vaan tärähtänyt ja paranee siitä pikku hiljaa. Tollasia tärähdyksiä oon kuitenkin elämän aikana kokenut, joten en siitä millään tavalla säikähtänyt. Homma kuitenkin nosti leveliä maanantai iltana, alkoi nimittäin vihlominen olla aika HC korkeella ja nyt ei enää kova kipu kynnys auttanut vaan päästiin päästiin levelille jolloin oli pakko turvautua särkylääkkeeseen. Tiistaina kun sitten heräsin. Tiesin jo silloin, että kaikki ei nyt kuitenkaan selity ehkä sillä tärähdyksellä. Mua sattui nimittäin hengittäminen, nauraminen ja yskiminen tonne vasemmalle puolelle. Oli siis pakko tarttua oljenkorteen ja käydä lääkärillä valokuvauttamassa kroppaa. Röntgen kuvat kertoi, että mulla oli hiusmurtumat kahdessa ylimmässä kylkiluussa vasemmalla puolella… ANTEEKS, MITEN TÄÄ NYT ON MAHDOLLISTA? No kyllä se on mahdollista, kun tekee ennen kuin ajattelee mitä jos jotakin tapahtuu 😀 Onni onnettomuudessa; noi oli hyvin pienet murtumat, mutta kyllä ne kuulemma tuntuu kipeiltä 1-3 vkon. Rämäpäisyydestä kärsii koko kroppa.. jeap, no ei tää nyt kuitenkaan onneks oo mikään maailman loppu. Mä nauran silti vaikka lopussa saatan valittaa ja sain mä yöllä nukuttuakin. Muutenkin saan jatkaa elämistä ihan normaalisti, treenaamaankin saan mennä mutta järki pitää olla päässä ja tehdä liikkeitä jotka ei aiheuta kipua.

OPINKO MÄ TÄSTÄ JOTAIN??

Ikuinen lapsi tajus ainakin hetkellisesti sen, että jos pitää kokeilla jotain tollasta. Niin katso nyt ainakin, että jos tuut alas ryminällä niin tuut alas vaikka hieman pehmeämmälle alustalle. Mä tunnen itseni ja tiedän, että ei tää homma tästä mitenkään mua aikuisemmaksi tee. Minkäs teet, mä oon tällainen ja enkä muuksi voi muuttua. Joku voi ehkä pyöritellä silmiä ja huokailla, mutta mä oon ainakin 100% oma itseni ja elän täysillä. Mä oon aina elänyt niin, että teen ekana ja sit löydän itseni perse edellä puskasta. Sit mietin vasta, että oliko tässä nyt sitten mitään järkeä. Jonnalla oli huikea postaus juuri tähän (pääset suoraan blogiin tästä) jossitteluun. Kandee lukee toi, sillä vaikka tää rämäpäisyys ei ehkä kaikkien juttu olekaan. Niin oon samaa mieltä Jonnan kanssa.

Tää oman elämän wonderwoman toivottaa kaikille super siistiä helmikuun vikaa päivää, ole rohkeasti just sellainen kun haluat olla. Nauti jokaisesta päivästäsi täysillä!

-Halauksia ja hymy sun päivään <3-

 

0

Vastaa

Close Menu