Oli aika jolloin juoksin karkuun kameroita, tai jos niitä näin olin vissusti niiden takana enkä missään vaiheessa milloinkaan kuvassa mukana. Johtui aivan varmasti siitä, että vaikka hymyilin en ollut sinut oman kroppani kanssa. Elin haamuna sitä elämää mitä luulin maailman antaneen minulle.
Elämäntapamuutoksen jälkeen tunsin sekä painolastin kadonnen vartalosta, että mielestä. Tunsin jälleen eläväni täysillä. Tiesin, että hymyilen puhtaasti sydämestä ja tunsin jopa ensimmäistä kertaa pitkiin pitkiin aikoihin, että mun ei ole pakko juosta kameraa karkuun vaan voin oikeasti tarttua tilanteeseen ja hymyillä jopa sille.
Ei tarvitse käydä elämäntapa muutosta/ painon pudotusta, kun kuvista löytyy asia joka näyttää silmiisi olevan vinksin vonksin.
- Huomaat kaksoisleuan ja ylimääräistä nahkaa.
- Huomaat tyvikasvun.
- Huomaat paitasi olevan liian tiukka.
- Huomaat löytäväsi vikoja niin, että tämä lista voisi jatkua ikuisuuksiin.
- HUOMAAT KUINKA TURHAA SE ON!!
MIKSI, MIKSI IHMEESSÄ ME NAISET ETENKIN OLEMME NIIN ULKONÄKÖ JA ITSEKRIITTISIÄ VALOKUVISSA?
MITÄ JOS ALKAISIMMEKIN KATSOA NIITÄ KUVIA ARVOSTAEN JA KUNNIOITTAEN ITSEÄMME?
Ne kaikki ominaisuudet mitä siellä näkyy, on meidän jokaisen oma tarina tälle maailmalle. Se tarina jota ylpeästi kannetaan ja kerrotaan omalla iloiselle ja positiivisella asenteella. Se tarina on nähnyt ja kokenut paljon. Se tarina kantaa meidät kaikki pitkälle ja kohti unelmia, jotka jokainen saavuttaa.
Ennen näin kuvassa ojentajassa olevat raskausarvet, nyt näen hymyn joka sisältää onnistumisia 🙂
Omakohtainen kokemus oman kehon ja ulkonäön arvostusta kohtaan kävi pitkän matkan, mutta ilman sitä matkaa en olisi se mitä nyt olen. Itsensä arvostaminen ja etenkin se, että kunnioittaa sitä mitä sinulla on yksi maailman tärkeimpiä asioita. Ei meitä tänne ole luotu sen takia, että joka ikinen mahtuisi muottiin. Meidät on luotu yksilöiksi ja se tekee tästä kaikesta juuri sen hienouden. Ei se mitä vaaka kertoo, vaan se mitä sydän sanoo 🙂
Kuvista alkoi löytyä paljon positiivisia juttuja. Sellä kurkisti tyttö, joka ei juossut kameraa karkuun. Hän oli löytänyt oman punaisen langan ja oli sinut itsensä kanssa!
Matka tähän pisteeseen ei ole ollut mitenkään helppo. Kaikki elämäntapa muutoksen käyneet tietävät sen, että perse edellä penkkaan hetkiä tulee eteen isolla saavilla. Luovuttamisen tuska ja epäonnitumisen pelko kulkee pitkän aikaa mukana. Se matka on tarvottava välillä rankoinkin askelin! Matkalla kannattaa olla mukana tukijoukko, joka tsemppaa sen kiven yli mitä et uskonut pääseväsi yli kohti vuoren huippu pienin ja varmin askelin. Nappaa itsellesi lähelle ihminen, joka on kulkenut saman tyylistä matkaa sillä vertaistuki on parasta mitä voit tässä rempassa saada.
Olkoon elämäntapamuutoksesi painon pudotus, liikunnan lisääminen, itsensä arvostamisen löytäminen kunnon tuella ja kannustukselle sä pystyt mihin vaan. Te kaikki siellä olette kauniita, upeita ja loistatte kilpaa tähtien.
Halauksia perjantaihin, vietä ihana viikonloppu nauttien täysin rinnoin kaikesta hyvästä fiiliksestä!
Arvostakaa itseänne juuri tuollaisina uniikkeina kappaleina mitä olette <3
