Takajeejee,hokiteroluuk..anteeks mikä?

  1.   Oon huomannut että, omaan jalon taidon nimeltä menen sitten kun on oikeesti pakko. Lähinnä tähän voi kiteyttää mun asioinnin kampaajalla. Mulla on jo pidemmän aikaan ollut lyhyt malli hiuksissa, mikä siis tarkoittaa sitä että, se kasvaa oikeastaan aika nopealla sykkeellä ulos mallista. Tarkoittanee myös sitä että, jos sen haluaisi pitää ei ruuhkatukka mallina tulisi sitä saannöllisesti käydä myös leikkaamassa. No, sitten tulee se mun jalotaito esiin.. Joo mä käyn aika usein laittamassa väriä päähän, mutta sitten toi leikkaus tuntuu jotenkin aina niin ylipääsemättömältä. Miksi näin, siihen en osaa oikein heittää mitään oikeaa vastausta. Ehkä se vaan on niin, että niin kauan kun näen sieltä reuhkan alta ni let’s mennään.

Nyt kuitenkin torstaina iski vasten kasvoja sillä mä sain mun takajeejeen saparoille, ihan kiva joo mutta ei todellakaan näin. Ja siihen vielä kun herra vanhempi edari heitti, että niin sulla on tollainen hokitero malli et alat olemaan katu uskottava jääkiekko piireissä. Niin oli aika ottaa puhelin kauniiseen käteen varata aika mallin muutokseen. 

Lauantai aamua ei oltu kauaa eletty kun kommersin itseni Kauppakeskus Kaaressa sijaitsevaan Salon Bella Peloon, jossa olen käynyt hyvin usein hakemassa pelastusta bad hairdayhin. Ja aina oon muuten lähtenyt sieltä miljoona kiloa kevyemmällä lookilla tai säihkyvän upealla värillä. Mulla oli mielessä ottaa yli kasvanut toispuolinen jo melkein polkalta näyttävä malli totaali muutokseen. Ja niin siitä tulikin, lattialle tippui aikamoinen setti hiusta ja vitsit et oli kevyt ja fressi olo. Jotenkin jopa hiusväri koki ihan uuden muutoksen. Kampaajat tekevät joka päivä ihmeitä ja saavat kyllä ison hymyn huulille.Siinä kun istuin ja mietin että miksiköhän mulla sitten on tälläinen piirre tallella kampaajalle menon kanssa. Keksin ainoastaan sen, että me laitetaan tärkeysjärjestykseen elämässä monia asioita. Ja silloin kun on hektistä menoa niin silloin sitä rupee siirtämään nitä ns. asioita jotka voi odottaa vielä hetken. Sama päätee mulla herra Brändöniin. (nyt jos et ole vielä blogiani lukenut saat olla suu auki, että anteeks kuka, mutta kerron nopsaa se on siis mun sininen unelma eli auto joka on aiheuttanut naurua ja välillä hampaiden kiristystä..mutta sitä ei saa sanoa sille ääneen 😀 ) Brändönin toinen ajovalo kun on ollut jo jonkun tovin tässä pimeänä ja mulla on ollut aikeena viedä se lampun vaihtoon joka työpäivä, mutta kuinkas sitten kävikään.. juu en ole vienyt, koska mulle tää tehtiin helpoksi silloin kun soitin ekan kerran. Samainen autohuolto jonkan kanssa ollaan mietitty rekisterinumeroani ja joka osaa myös äänen millaista brändönin ilmastointi pti, antoi mahdollisuuden:tuo silloin kun haluat. Ei mulle tota sanaa, koska näköjään mä en halua viedä sitä olleskaan. Okei en ole ehtinyt,tai olisin varmaan jos se olisi laitettu kalenteriin. Nyt kun sitä ei siellä ole ollut niin en ole sitä myöskään lampun vaihtoon vienyt. Samaisena perjantaina kun varasin itselleni hiushuolloun, mun oli pakko soittaa sinne autohuoltoon että nyt on tehtävä niin, että jos mä sinne joskus meinaan tulla. Mun on pakko varata aika päivämäärällä ja kellon ajalla. Kuulostaa hullulta varmaan. Mutta voin sanoa ihan sata varmana että, huomenna iltapäivällä mulla on molemmat ajovalot taas toiminnassa. Ja jotta tää Kampaaja kierros ei loppuisi, niin ennen kuin lähdin sieltä ulos varasin itselleni jo uuden ajan. Näin tiedän, että mun takajeejee hokitero look ei ole tulossa ainakaan heti takaisin. Kai mä sit olen loppupeleissä niin aikatauluja rakastava, silleen vaan homma toimii mulla. Kun kaikki on silleen jossain ylhäällä ni on helpompaa hallita omia, edareiden ja treeni triangelia ja siihen kaikki muu liikkuva niin hyvä se on olla ne ylhäällä. Muuten saattaisin olla pihalla kuin lumi-ukko.

Hih, pakko hehkuttaa..mulla loppui juniorina fudis siihen kun sain pallon päähän ja sen jälkeen en ole hirveästi palloa päällä pukannut..tänään sen kuitenkin tein ja huomasin että se on ihan mahdollista. Kun uskaltaa ja luottaa niin silloin pystyy pääsemään tollasista asioista ”en, muuten enää koskaan” yli. Mikään ei ole mahdotonta kun palaset loksahtaa paikoilleen. Oli huikeet futsal treenit, diggasin hyvin hyvin paljon. Se fiilis kun huomaat, että vaikka alkuun oot silleen en osaa, niin sun ei anneta luovuttaa vaan sillee hymyllä tsempataan. Et hei kokeile uudestaan, arvostan suuresti.

Onko sulla ollut koskaan sellaisia solmukohtia treenaamisessa, joista oot ollut että ei muuten tuu koskaan onnistumaan?

Se, että kurotat tähtiin saa sut loistamaan.

Tää entinen hokitero toivottaa sulle upeeta sunnuntaita ja lähtee viemään jefujunnua treeneihin.

 

 

1

Vastaa