On kauppoja jossa voin sanoa, että osaan asioida erinomaisesti. Ja on kauppoja jossa voin sanoa, että olen pihalla kuin lumiukko. Kaupat joissa tuo lumiukko fiilis tulee, liittyy selkeesti mulla autoihin. Autot on mulle enemmän kulkuväline kuin ajatus, että tietäisin niistä jotain suurempia juttuja kuin merkin. Senpä takia en yhtään ihmettele, että se on viimeisimpänä todo listalla jos pitää hankkia autoon jotain. Sillä kyllä, olen monet kerrat ollut hoomoilasena seisomassa jonkun tuulilasipyyhkijä osaston edessä ja miettinyt, että minkälaisia sitä sitten ostaisi ja kiva kun noita on niin paljon.
Nyt sitten iskettiin vielä suurempi juttu, mun piti oikeesti alkaa harkita autokauppaan menemistä. Pelkkä ajatus siitä, että mä lähen sinne ja mulle myydään kaikkea mitä ikinä mä en tarvitsekaan ja maksan itseni kipeäksi seuraavat 60 vuotta sai mut siirtämään ja siirtämään tätä reissua tuonnemaksi. Ota siis mielyttävä asento ja lue miten mä selvisin tästä kaikesta…
Syitä on kaksi miksi autokauppa tuli ajankohtaiseksi. Ensimmäinen ja ehkä se tärkein on se, että Brändön (ja kyllä mun autolla on nimi) alkaa olla tilansa takia edareille ja teinille pikkuinen haaste, etenkin pitkillä matkoilla jalkatilat alkaa olee armottoman pienet. (ne kun ei enää ole taskukokoisia, mulla mitään ongelmaa ole) Toinen syy oli se, että vaikka Brändön onkin hienosti kurvaillut, hänen viime kesäinen iso välikuolema sai mut mietteliääksi. Mitä jos se laukee taas ja nyt ei enää tuokkaan mua niin kiltisti takaisin kotiin, kun viimeksi. Siellä sitten oltais jossain metsän keskellä, tai tien varressa viettämässä laatuaikaa. Vaikka mä häntä kohtaan tunnen syvää ymmärrystä ja arvostan suuresti kurvailua hänellä. Niin joku vaan päässä sanoo nyt, että nyt on oikea aika repäistä laastari ja ottaa uudet askeleet uuden auton muodossa.
Mitäkö siis tapahtui viime kesänä, kerron lyhennetyn version miksi Brändön on sillee mulle tosi tärkee.. Oltiin Edareiden, teinin ja mun äidin kanssa retkellä Tampereen särkäniemen huvipuistossa eräänä kauniina kesäisenä lauantaina. Homma kulki hyvin ja meil oli tosi siisti päivä. Takas Helsinkiin lähdettiin siinä illan suussa eikä herra Brändön ilmassut itsessään mitään ongelmaa. Kaikki meni hyvin, kunnes nousin Tampereen tien rampilta ylös Haagan valoihin ja siihen hän sit pökräsi. Ei lähtenyt käyntiin tms. Soitto hinausfirma Sjöbergille, josta saapui erittäin avulias nuori herra auttamaan hyvinkin nopeasti. Hän koitti alkuun saada elvytettyä Brändöniä siinä paikan päällä, mutta ei se suostunut yhteistyöhön joten se oli pakko hinauttaa huoltoon. Brändön päätti viettää kolme pitkää viikkoa pajalla. Hän teki ison välikuoleman. Miksikö mä sitten niin kiitollinen olen Brändönille. Noh, vaihtoehtonahan olisi ollut se, että se olis lauennut jossain välillä Tampere- Helsinki ja silloin hänet olisi hinattu lähimpään kaupunkiin ja me oltais päästy matkustamaan bussilla stadiin. Tää oli oikeesti siis syy miksi mulla oli jopa huono omatunto kun sitten kävin koeajamassa uutta autoa Länsiauto Niittykummussa.
Oltiin siis tilanteessa, että olin autokaupassa viime viikolla ja pihalla kuin lumiukko. Odotin henki salpaantuneen myyjän tapaamista. Automyyjäksi sain aivan mahtavan Tytti Salomäen, joka selkeesti näki mun katseesta sen pienen paniikin, että mitähän tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Hän tarjosi auttavan käden ja hoisi asian niin, että mäkin ymmärsin mikä meno ja miten tää homma nyt sitten menis. Koeajon ja muutaman ajatusten vaihdon jälkeen ihanien ja avuliaiden supportajien kanssa, mä tein sen. Mä hyväksyin tarjouksen ja pistän herra Brändönin vaihtoon. Autokauppa ei enää tuntunut niin pahalta, koska sain hyvin paljon neuvoja ja ammattilaista asiakaspalvelua, kiitos Tytin. Mä selvisin siitä, ainakin vielä aika kivuttomasti. Kivuliaasta tästä tekee sen, että mulla on paha luopumisen tuska nyt päällä. Tää meni nimittäin aika nopeasti, perjantaina nimittäin pitäisi viimeistään tulla mun uusi menopeli. Tuo teiden valkoinen ritari Bastian (ja kyllä hänelläkin on nimi, heitäppä arvaus mistä tuo nimi on peräisin?) eli silloin mun täytyy ehkä koota itseäni hetki autokaupan pihalla ja päästää Brändön vapauteen.
Miten sulla on mennyt autokaupoissa, ootko saanut sellaista palvelua mitä oot kaivannut? Jos mielessä autonvaihto, suosittelen lämpimästi Länsiauto Niittykumpua. Siellä ei tällainen oman elämän wonderwomankaan jäänyt huuli pyöreänä seisomaan luu kourassa yksin. Vaan hymyssä suin voin sanoa, että tein onnistuneet autokaupat.
Nyt sitten odotellaan nyyhkytys hetkiä ja nautitaan viimeisistä hurukyydeistä Brändönillä, joten mä lähen nyt ottaa Turun motarin haltuun ja lähetän sun keskiviikkoon super isot halaukset ja ripaus kimaletta.
-Askel tuntemattomaan, ei aina tarkoita umpikujaa. Kaikki on mahdollista, kunhan uskot itseesi.-
0
