Veti hiljaiseksi taannoinen kauppareissu!
VETI HILJAISEKSI ISOSTI!!
Kävin tuossa eilen kaupassa pikaisesti hakemassa lihapullien aineksia! Kaupassa ei ollut mitkään suuret markkina meiningit, muutama hassu ihminen joista osa iäkkäämpiä ja osa nuorempia!
Kohtasin jauhojen luona vanhemman rouvan, joka koitti kurkottaa ylimmän hyllyn tuotetta!
Suoraan sanottuna en voinut kävellä ohi, en pystynyt ajattelemaan, että rajoitteiden vuoksi en auttaisi häntä! Nappasin tuotteen hänelle ja laitoin sen hänen ostoskoriin! Rautamummo kiitti ja totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, että on kyllä oudot ajat! Hänelle kauppa, on ollut aina paikka missä voisi vaihtaa kuulumisia ja vastaanottaa hymyn tuikki tuntemattomalta! Tilanne, kun oli että hänellä ei ollut ketään elämässä ja kaupan kontaktit olivat muodostuneet isoksi henkireijäksi! Vaihdettiin siinä sananen elämän menosta ja voinnista, jonka jälkeen hän kiitti, että tällä keskustelulla jaksaa taas mennä eteenpäin kauniissa keväässä!
Autossa romahdin itkuun, koska ymmärsin isosti sen, että tilanne on aika kamala juuri heille jotka ovat päivittäin juttelu kaverin nähnyt kaupassa!
Teinkö siis väärin, kun vaihdoin hetken kuulumiset hänen kanssaan ja autoin tuotteen saamisessa hyllystä?
En tehnyt, koska sydän sanoi niin!!
PIENI TEKO JA HYMY RIITTÄÄ!!
SIISPÄ SUURI HYMY JUURI SINUN VIIKONLOPPUUSI!
1
