Jos olet syntynyt supersankariksi enemmin kuin leivontasankariksi jätä ihmeessä asia niin.
Toki voit, ottaa samanlaisia haasteita kuin minä. Josko tänä vuonna ne piparit ei ehtisi palaa jos istun siinä uuniluukun edessä ja vaanin katseella joka kypsymis sekuntin niitä.
Tänä vuonna säästyttiin palovammoilta, kiroilulta ja siltä, että pelillinen pipareita olisi saanut tumma hipiäisen sipauksen kulmiinsa. Toimi siis tuo katseella paistaminen 100 %.
Tässä vaiheessa saatat ajatella, että miksi hyvä ihminen et vaan kävele kauppaan ja osta niitä pipareita. Tokihan se olisi helpointa, mutta perkule kun oon mennyt hankkimaan itselleni luonteenpiirteen nimeltä periksi antamattomuus. Ni jumankeuda mä ne palamattomat piparit kerran paistan!!
Palovammat, on seuraava käsite joulun vietossa mikä kohdistuu muhun aika hyvin. Luonteenpiirre kaksi; monta rautaa tulessa ja uuni = ei hyvä yhdistelmä at all ???? Uunissa, kun on seinät, pohja ja katto..Välillä niitä muistamatta huomaan, sihisevän äänen kuuluvan kädestä kun päätän torttuja ottaessa pois uunista ihan vaan ottaa tukea seinästä! Eipä siinä näköjään en tunne kipua koska olen se supersankari!
Viimeisenä mutta ei vähäisenä rastina jouluaaton aamuun otin riisipuuron keiton. Ajatuksena helppo, tuotantona kaaos..
Riisit pitkin uunia, koska paketti aukesi miten aukesi. Kuuma vesihöyry kasvoille, toki jos ajatellaan positiivisesti ihohuokoset avattu tältä aamulta! Kansi päälle ja odottamaan.. Kolinaa..maito haluaa pois kattilasta, levy pienemmälle. Palaneen haju, toki ne riisit on jo tässä vaiheessa palanut kattilan pohjaan, kun haudutus aikaa vielä 30 min jäljellä.. että mitäpä tässä muuta kuin..
Periksi ei anneta ja ensi vuonna otan saman haasteen vastaan!! Kukaanhan ei ole seppä syntyessään!
Rentouttavaa joulua kaikille, olkaa oman elämänne supersankareita everyday ❤️
0
