Opetellaan syömään osa miljoona

Mulla on nyt noin viikko takana uutta ruokavaliota. On tapahtunut paljon hyviä ahaa elämyksiä ja sit on myös tullut niitä perse edellä penkkaan kokemuksia.

Mitä hyvää?

Aamuihin oon saanut lisättyä ruokaa ja sana välipala ei aiheuta mulle enää sydämen tykytyksiä. Ruokarytmistys on osunut oikeaan ja oon selkeästi saanut itsessäni herätettyä sen mitä oon kaivannut. Eli sen että mun vatsa ilmoittaa jo etukäteen että nyt vois jotain kohta syödä. Sen oon huomannut, että kun nyt oon lisännyt ruokaa niin se näkyy myös treenin tuotossa. Viime viikolla tuli otettua pari uutta maksimi enkkaa. Ensi viikkoa odotellessa, veikkaan että tulee huikeita treenejä. Päivän energia tasot pysyy selkeesti sillee kohdillaan enkä vedä itteeni sillee hiilari ähkyyn. Mä oon löytänyt MiFusta itselleni aika hyvän pelastajan saan selkeesti lisättyä proteiinia mun ruokaan sillä ja homma skulaa.

 

 

Mitä perse edellä penkkaan kokemuksia?

Noi porkkanat ja kukkakaali..emmä siis saa niitä edelleenkään mielekkääksi ruuaksi muuten kuin raakana. En vaan käsitä mikä siinä on, onks se sit oikeesti vaan niin et mä ni koskaan niistä saa ystäviä vaikka kuinka yritän vai pitäskö mun lähestyä niitä jollain toisella tavalla, jos joo ni millä? Toinen mikä alkaa tökkimään nyt ja pahasti on kananmunat, ei auta et keittää tai paistaa ni silti se maku tulee sieltä esiin ja siinä ollaan. Pelkään et rahka on seuraavana, vaikka kuinka tungenkin marjoja siihen ni se maku puskee sieltä ulos 😀 mut toivotaan et se on vaan kausi luontaista.

Herkuttomuutta ois jäljellä enää vika spurtti ja nyt voin sanoa et kaikki karkkipussit ja tuoremehut ja mäkkärit huutaa mun nimeä.En tiiä miksi, mut kai se on pään sisään rakennettu homma et ku tietää et kohta saan ottaa herkkuja jos haluan. Iso kiitos menee mua tsempanneille jotka on auttanut tajuamaan sen kuin tärkee on syödä oikein ku treenaa kovaa.

Mä oon oikeesti pohtinut tässä männä viikolla sitä et onko tää mun Ruokavamma oikeesti vaan sillee hetkellinen ja pääsenkö siitä koskaan yli vai saanko mä oikeasti tän ruokarytmitys ajatuksen käännettyä samanlailla elämäntavaksi ku ton treenaamisen? Toivottavasti onnistuu koska mä haluan saada tän homman skulaamaan täydellä teholla.

Bill Murray sanoin; baby’ Steps!!

BY THE WAY; noi kuvan porkkanat jäi syömättä, uppistaaaaaa!!

Halauksia just sun sunnuntaihin <3

 

 

 

 

0

Vastaa

Close Menu