Moi, mä oon Noora kohta 37 vee ja mulla on aika jännä rimakauhu..
Mulla ei koskaan ole mitään kammoja ollut korkeita paikkoja tms. kohtaan. Päinvastoin edelleenkin diggaan hyvin paljon kaikista hurjista laitteista huvipuistoissa, kiipeillä ja roikkua ja kikkailla tuolla silleen lapsen lailla. Mutta minäpä oon kehittänyt itselleni tällaisen jännän rimakauhun. Huomasin sen ekaa kertaa kunnolla kun oli tarkoitus alkaa harjoittelemaan päällä seisontaa. Ei mennyt ihan ekalla kertaa putkeen se ajatus, että mä en todellakaan mene seinästä läpi. Muutamien varmistavien ja kokeilujen jälkeen pääsin kuin pääsin sitten seisomaan päällä seinää vasten. Seuraavan kerran rimakauhu pomppasi esiin, tuossa alku vuodesta kun alettiin treenaamaan kunnolla leukoja treinerini kanssa. Hän kun ehdotti, että mitä jos hyppäisit tankoon kiipeämisen sijasta. Just niin, oli ajatus ja melkein juoksin karkuun. Hän osasi kuitenkin homman ja ehdotti, että hei mee tangon alle ja kokeile hypätä, älä turhaan mieti sitä saatko tangosta kiinni. Se meni kuitenkin sitten niin, että mä hyppäsin ja roikuin siinä tangossa. Eli selkeesti mä olen sellainen, että mun pitää vaan mennä ja tehdä eikä silleen jäädä miettimään.
Oot sä koskaan ajattelut, onko sulla tällaisia ”rimakauhuja”?
Miksi mä nyt sit höpäjän rimakauhusta. Mua on kiehtonut ajatus käsilläseisonnasta hyvin pitkään nyt kun tuo olkapääkin on taas iskussa. Viime viikolla koin sen vasten kasvoja rimakauhu iskun, kun koitin päästä käsilläseisontaan seinää vasten. Mun aivot ei oikeesti antanut minkäänlaista käskyä jaloille ponnistaa. Päässä löi vaan ajatus, että sä meet seinästä läpi tai sun käsivoimat ei riitä. Joo, tiedän kaksi asiaa jotka aika mahdottomia, mutta ne oli vaan mielessä ja isosti. Toi homma jäi kuitenkin kalvamaan. Koska mä tiesin, että tää on vaan mun pään sisällä. Emmä seinästä voi mennä läpi ja kyllä mun voimat riittää itseäni pitää siellä pystyssä. Tästä sisuuntuneena tiistain treeneissä päätin ottaa härkää sarvista ja kohdata tän rimakauhun isolla kädellä. En päästänyt mieleeni ajatusta, että ei tästä mitään tuu. Kuuntelin loistavat neuvot ja päätin, että mähän menen nyt seisomaan käsillä. Ja voi kuinka siistiä se oli!!
Ekalla kertaa mä en heti ymmärtänyt sitä kuinka tärkeää on pitää olkapäät sillee lukossa ja aktiivisesti työntää itseään pois maasta. Ja kuten näkyy, ni mä diggasin puskee peffaa läpi seinästä 😀
Tokalla kertaa meni jo paremmin. Ja kun sai, sen tatsin päälle ni vitsi 😀 Sen mitä mä tajusin oli, että pitää ottaa tarpeeksi leveä asento käsille. Ja, että kun sinne asentoon pääsee niin pitää olkapäät lukossa ja aktiivisesti työntää itseään poispäin lattiasta.
Nälkä kasvoi syödessä. Teki nimittäin kokeilla irrottaa jalkoja seinästä.
Ei tuolla hirveen kauaa tultu ilman seinää pysytty, maan vetovoima halus mut takas pinnalle 😀 Mutta voi moi vaan kuinka siistiä toi on!
Ihmisen mieli on jännä. Sitä ottaa ihme jännityksiä pienistä asioista. Isot kiitokset tästä menee kyllä nyt mun käsilläseisonta opettajalle, hänen hyvällä opetuksella ja vinkeillä mä tein sen. Ja sain ison onnistumisen tunteen ja hymyn päälle. You make my day better <3
-Kokeile rohkeasti uusia juttuja. Ylitä itsesi sä pystyt siihen, hymyjä ja halauksia sun viikonloppuun <3-
0
