On olemassa paikkoja ja juttuja jota itse en vaan silleen kovin paljon fiilistele!! Paikka numero yksi missä tulee käytyä hyvin vähän, koska syy on selkee se johtaa siihen kakkosena olevaan hommaan joka ei ole tykkään tehdä tätä isosti listallani!!
Nämä paikat on huonekaluliikkeet.. Juu ei, kaikki naiset ei todellakaan nauti käydä niissä! Suurin syy tähän itselläni tosiaan on se, että se johtaa aina siihen ei toivottuun kokoamis hommaan jossa mulla palaa hermot todennäköisesti ensimäisen kerran jo pakettia avatessa! Olen siis tunnollisesti siirtänyt ja siirtänyt tätä seikkailua kalenterissa osuvasti koko ajan pidemmälle. Viime viikon lauantaina oli kuitenkin otettava itseä niskasta kiinni ja suunnattava suorittamaan operaatio osta kaksi uutta vaatelipastoa.
Tunsin hikikarpaloiden jo nousevan kääntäessäni auton Tammiston Jyskin parkkipaikalle sillä liike oli avattu vasta ja en ollut ainoa, joka oli lähtenyt tutustumaan tänne!
Huokasin, kun näin ihmis paljouden kassajonossa, mutta nyt tämä oli vaan tehtävä! Tästä eteenpäin homma lähti kuitenkin kulkemaan positiiviselle draivilla. Kassalla toimiva myyjätär auttoi saamaan minulle kaksi samanlaista lipastoa nopealla syklillä ja hymyilevellä asenteella. Kauppojen jälkeen hain noutopisteestä laatikot jotka painoivat per lipasto sen 48 KG. Nousi pala kurkkuun kun katsoin lastauslaituria, mutta myyjän avustuksella ja hyvällä salitreenaamisella sain kuin kuin sainkin laatikot autoon ja tästä jäi oikeasti hyvä fiilis päälle! Niin hyvä, että jopa ihmettelin miksi inhoan huonekalukauppoja. Isot pisteet siis menee kyllä JYSK:ille, sillä kokemus oli loistava!
Totuus iski kuitenkin siinä vaiheessa, kun näiden laatikoiden kantaminen kolmanteen kerrokseen alkoi.
Kiitos menee mun mantelin perijöille eli muksuille jotka sisukkaasti auttoi kantamisessa. Jalat oli jo menetetty eli täynnä mustelmia, mutta jumankeuda ne oli ylhäällä!!
Ensimmäinen tuulettelu hukkui kuitenkin nopeasti kuin tuhka tuuleen, kun otin monisivuisen ohjekirjan käteen ja aloin selventää itselleni mitähän helvettiä pitää tehdä! Miljoonien ja miljoonien kirosanojen, haavojen, mustelmien ja tuskanhien jälkeen ne lipastot oli kuin oli pystyssä.
Takki oli tyhjä ja myönnän, että edelleenkään en koe nauttivan huonekalujen kokoamisesta tai ostamisesta!
Teinkin päätöksen, että ikuna koskaan jos joudun ostamaan seuraavaa huonekalua hankin palvelun nimeltä kokomispalvelu! Veikkaan, että säästyn vähemmiltä vahingoilta niin kroppassa kuin henkinen kestävyyden kanssa 😀
Sellanen reissu ja uskot varmaan, että en oo menossa ostelemaan mitään vähään aikaan!!
Halauksia päivääsi, tää aurinko on vaan upee <3
0
