Ne tekee töitä sen eteen.. Tarakka kuntoon missio jatkuu..

Niin siis mulla on ollut jonkilaisia asenne ongelmia pakara rääkkiin tässä muutaman kuukauden ajan. Oon silleen koittanut aina kehittää jonkun muun treenin, kun ois ollut tarkoitus ottaa pakaratreenit. Nyt oon kuitenkin päättänyt, että se on vaan tehtävä eikä kehitellä tekosyitä. Tänään siis marssin aamulla Myyrmäen Fressille, tiesin että tulossa olisi kuumotusta ja parat tulessa fiilistä. Sillä treeni joka oli tiedossa takasi sen, että sen jälkeen oli tärinää ja poltetta. Pumppaavia askelkyykky settejä, kuminauhalla lisä poltetta, suorinjaloin maastavetoa ja etukyykkyä. Punainen kuin pikku possu ja hienmäärä oli kyllä jotain uskomatonta. Sitä en nimittäin ymmärrä, joo saan kyllä kunnon treenin muissakin lihaksissa mutta kun ajattelenkin jalka/pakara rääkkii niin hikoilen jo valmiiksi. Miksiköhän? Mun aivot selkeesti panikoi jo valmiiksi. Kun sitte kävelin kohti autoa, tuli kyllä niin voittaja fiilis. Ja tajusin sen, että kyllä siitä poltteesta selvii.. täytyy kattoo sit huomenna uudestaan millainen fiilis on, vai kävelenkö like a bambi heikoilla jäillä. Kyllä mä joo jalkoja oon aina treenannut, mutta jotenkin niiden kanssa on aina ollut sellainen asenne vamma. Mutta sitten, näköjään kun löytää oikean treenin niin sit on helppo tykittää niitäkin. Ilme kertokoon enemmän..

Miten sä motivoit itseäsi, ei niin suosikki treeniin? Onko sulla jotain hyviä kikkoja millä saat homman toimimaan, vaikka fiilis olis ihan toinen?

Sen verta kovaa menty tällä viikolla duunissa, että huomasin treenin ja kaupan jälkeen silmieni painavan tuhat kiloa. Mikäs siinä onhan se hyvä ottaa päikkärit ja sellaset ihan mauttomat, com’oon puolitoista tuntia tajuttomuus tilassa. Ei se väärin ole, mutta saa nähdä milleen toi unimatti saapuu tänä iltana. No, kyllä sitä voi joskus valvoakin..nimimerkillä Noora joka menee nukkumaan hyvin usein klo 21 🙂

Oon taas tullut siihen tulokseen, että mun edarit ovat valitettavasti perinyt multa geenin ”aina sattuu ja tapahtuu”. Tämä päivä on ollut taas täynnä jos jonkinlaista äksöniä tarjolla. Herra edarit päättivät tossa pelata fudista, sillä seuraksella katto lampun yksi lamppu sirpaleiksi. Jotta tämä lauantai ei olisi liian tylsä, niin mun mielestä on kiva että toisella pojista on nyt sitten silmäkulma musta. Ei siitä sit sen enempää kuin että pojat on poikia.. Ja hän on fiiliksissä, koska Vili Sopasella on sama kulma auki. Silleen kun, tässä on vielä viikonloppua jäljellä ja yhdet jenkkifudis treenit edessä. Niin pitäkää hyvät ihmiset peukut pystyssä, jotta kaikki tulee yhtenä kappaleena ulos niistä. Kahden pojan äitinä, jotka silleen on aina mennyt lujaa. Oon oppinut kasvattamaan itselle sellaisen kyvyn, että en ihan pienistä säikähdä. Mutta kyllä toi taas tänään oli silleen, että aha mitähän tästä tulee ja et saanko dextrasta leiman korttiin. Mulla on nimittäin oikeesti, lukenut poikien tiedoissa siellä, pyörtyvä äiti. Joo siis oon kaks kertaa tikkaustilanteessa, vetänyt itseni kanveesiin. Ei mua se veri tms. heikota, mutta se huoli mikä on ollut siinä ja sitten kun vihdoin oma lapsi on hoidettavana niin ilmeisesti säikähdys purkautunut noin. Viimeisin kerta oli ehkä huvittavin, kun käytiin nuoremman edarin kanssa ottaa hänen otsaan tikit. Lääkäri kysyi edarilta, että olisiko ok jos jätettäisiin toi sun kalman kalpea äiti tohon verhon taakse. Jos mulla on siis autohuollossa oma kirja. Niin veikkaan myös, että Dextrassa mulla on myös sellainen.

Eipä siinä, se että pystyy nauramaan omille säädöilleen on mun mielestä tärkeetä.

Mä venaan jo huomista, tarkoituksena ottaa aamulla treenit hymyssä suin. Päivä muuten lähtee niin hyvin käyntiin sillä tavalla.

Vietä siisti viikonloppu ja nauti pienistä hetkistä, akkuja ladaten.

 

 

 

0

Vastaa

Close Menu