Kuningas lajien jälkeiset lajit

Ootko koskaan miettinyt miksi meidän kokoisessa maassa jaotellaan joukkue urheilu kahteen kuningaslajiin?

Miksi kyseiset lajit saavat enemmän huomioita ja huokeampia harjoitteluvuoroja?

Syyksi ei voi sanoa valitettavasti, koska me menestymme näissä lajeissa aina. Sillä karu totuus kertoo, että ei se valitettavasti niin mene. Syyksi voi sanoa sen, että kyseisissä lajeissa on harrastajamäärät isommat kuin monessa ns. pienemmissä lajeissa. Toki sen ymmärrän, että juuri tämä, on syy miksi Prime time harjoitusvuorot jaetaan ensi sijaisesti heille. Silti se aina välillä nostaa pienen lajin harrastajan äitinä pohdintaa ja huolta, että miksi kärsijöinä ovat lapset ja nuoret?

Istuin, niin kuin jokaisena tiistai iltana kellon ollessa 20:15 talin jalkapallo hallissa ja katsoin kuin alle 15- vuotiaat jenkkifudis juniorit kirmasivat innoissaan ja opettelivat kuvioita tulevaa kautta varten. Heitä ei tuntunut haittaavan se, että kello oli jo lähemmäs puoli yhdeksän koska he olivat oman rakkaan harjoituksen parissa.

Iloiset ilmeet ja kova meno kantautuu pitkälle ei huolta huomisesta, vaikka monen tämän ikäisen pitäisi jo olla rauhoittumassa seuraavan päivän koulupäivää varten.

Kellon ollessa 21:30 kypärien ja hartiasuojien riisumisoperaation jälkeen energia määrä on käsin kosketeltava. Oli huikeat treenit ja näillä harjoituksilla tehdään tulevalle kaudelle pohja, joka avulla SM-sarjassa ja turnauksissa haetaan menestystä. Hauskaa pojilla on aina oli kello sitten kuinka paljon, se on kuitenkin heidän harrastus.

Sitten iskee karu totuus, kello on tosiaan 21:30 ja olemme edelleen Talissa. Se on kymmenen ennen kuin ollaan kotona ja jokainen aikuinen tietää, että kovien treenien jälkeen ei unen päästä kiinni saaminen ei onnistu heti. Kyllä lapset jaksaa vai jaksaako? Meneekö aamun ekat tunnit koulussa sumussa, se on lapsi kohtainen.

Onko tässä mitään järkeä? Oman mielipiteeni järkeä on, että lapsi saa harrastaa lajia mitä rakastaa. Mutta järkeä ei ole, että vuoroja ei jaeta tasaisesti junioreille lajista riippumatta. Se, että jotkut lajit porskuttaa aina samoilla alku illan vuoroilla ei palvele ketään. Siinä voittaa ainoastaan lajit, joissa potentiaalisuus tiedetään. Mites muut lajit, joissa menestystä tulee samoissa määrin kuin kuningaslajeissa jos ei jopa enemmän?

Tukeeko kaupungit tarpeeksi pieniä lajeja, jotta seurat saisivat uusia harrastajia vai jätetäänkö ne oman onnen nojaan? Siinäpä porkkana, mihin toivoisin jossain vaiheessa herätystä!! Se on kuitenkin selvä jokaiselle meistä, että lapset ja nuoret pääsevät harrastamaan lajia jota rakastavat joten tehdään siitä yhdessä hieman helpompaa 🙂

Jätä ihmeessä kommettia jos sulla on omakohtaisia kokemuksia pienen lajin harrastajana 🙂

Siistiä keskiviikkoa kaikille <3