Juniori valmentaja vai junioreiden valmentaja

Oon tässä pohtinut tätä asiaa jo useamman tovin. En mitenkään laji kohtaisesti ainoastaan, vaan yleisesti asia on kiehtonut mua. Voidaan nimitäin sanoa ihan suoraan, että ei ole yhtä ja samanlaista valmentajaa olemassakaan. Ei aikuisten, eikä lasten parissa. Mikä on erinomainen asia, sillä jokainen urheilija/ valmennettavakin on erilainen yksilö. 

Se miksi oon tätä nyt pohtinut enemmän, on toi lähestyvä koulun aloitus. Millainen PT mä haluan olla, minkälaisen suhteen mä haluan luoda mun valmennettavan kanssa. Asioita joihin toivon kasvavani ja kehittyväni koulun aikana. Sen tiedän ainakin, että ilolla, positiivisella energialla ja omana itsenäni pilke silmäkulmassa jokaisen tarpeita kuunnellen.

Noiden ajatuksien siivittämänä mietin edareiden koutseja. Elän hyvin onnellisessa tilanteessa, sillä molempien kundien koutsit on parasta A-luokkaa. Ja nyt en puhu ainoastaan puolueellisena vaan ihan vaan sillä mitä oon nähnyt ja kuullut ja kokenut äitinä.

Mun mielestä;

  • Valmentajan pitää osata olla tiukka, mutta osata myös huomioida junnujen tarpeet.
  • Valmentajan ei kuulu olla kaveri, mutta pitää huoli siitä, että treeneistä ei lähdetä silmäkulmat vedessä ja niihin tullaan hyvällä fiiliksellä.
  • Valmentajan tulee osata unohtaa omat menetetyt mestaruudet ja tukea junioreita saavuttamaan ne.

Meitä on moneen junaan ja laivaan, mutta sanotaanko näin, että tuolla näkyy paljon valmentajia joiden tavoitteet on enemmän henkilökohtaiset kuin junioireiden opastus ja valmennus. Onko se loppupeleissä pitkäjänteistä, ei mun mielestä. Kyllä sillä pari mestaruutta saadaan, mutta mitä sitten käy kun vastaan astuukin valmentaja, joka on koutsanut junioria sydämellä lajia kohtaan ja ylpeänä siitä, että saa viedä tietoa eteenpäin ilolla ja puhtaasti sydämestä.

Se, että junnut viihtyy treeneissä/peleissä on iso asia. Ei se tarkoita sitä et joka peli pitää voittaa tai joka treeneissä tehdä 20 maalia. Se tarkoittaa sitä, et treenin/pelin jälkeen on fiilis jo et jes ens kerralla on taas tiedossa siistit treenit.

Kaikille junnu koutseille annan ison hatun noston, te teette helvetin upeeta duunia!!

Vielä isommalle levelille viette sen jos pystytte katsomaan peiliin ja sanoa et hei vitsit tää on muuten siisti juttu ilman taka-ajatuksia. Onhan se kiva kilpailla toisia koutseja vastaan, mut sovitaanko niin, että ei lasten kustannuksella. Nää on kuitenkin niiden hetkiä urheilijoina, nää on hetkiä mitkä ne tulee muistamaan aina. Riippuu ihan itsestä haluatko sä olla se ”munapääkoutsi” vai koutsi joka pysyy junnun sydämessä aina koutsina joka hoisi hommat siististi.

UGH olen puhunut!

Lähetän sulle ison ma aamu halauksen ja survon itseni kohti duunia kahden viikon loman jälkeen. Laitetaan hymy kiertämään ja rokataan tää viikko käyntiin. Oot tärkee ja ihana <3

0

Vastaa

Close Menu