Se oli kolmas downi..
Pelaajat olivat innoissaan pitkän bussi matkan jälkeen! Kentällä kaikui iloiset äänet ja kannustukset!
DOWN, SET, HUT! Ja sit mentiin..ei mentykkään! Pilli soi ja näin sinisen makaavan maassa, katsoin tarkemmin ja näin selässä 77 (poikani numero), sydämeni saattoi lyödä pari tyhjä lyöntiä! Valmentaja meni tarkastamaan tilannetta yhdessä Ea-henkilön kanssa! Poika nousi avustuksella irvistäen ja pitäen kiinni kyynärpäästä! Tiesin jo siinä vaiheessa, että nyt sattui!
Kylmää kehiin ja ruvettiin kartoittamaan mikä tilanne! Kova kipu vasemman kyynerpään sisäpuolella ja tärähdyksen voimasta ei puristus voimaa! Katselin lastani silmiin, näin ketutuksen ja harmituksen siitä, että hän oli tässä jää pussin kanssa! Koitti laittaa kypärää päähän takaisin, koska halusi kentälle, mutta käden taivuttaminen teki kipeää! Sovittiin, että käydään näyttämässä ambulanssi miehille kättä ja jos tulee vihreätä valoa ja kyse pelkästä tärähdyksestä niin saa laittaa kypärän päähän!
Kyllä luit oikein jefussa niin kuin muissakin lajeissa saattaa tulla osumia joita hetki hoidetaan ja sitten ollaankin takas kentällä!
Nyt ei kuitenkaan mennyt ihan niin sillä ambulanssi miehet (joille iso kiitos upeasta ensihoidosta) tekivät päätöksen, että on parempi lähteä kuvaamaan kyynerpää Vaasan keskussairaalaan! Katsoin lastani silmiin, joka istui ambulanssissa verenpaine mittari kädessä ja pitäen kiinni kädestään! Purren hampaita näin harmituksen, vaikka kipu olikin kova kädessä!
Saavuimme Vaasan keskussairaalaan ja pääsimme vauhdilla lasten valvonta osastolle odottamaan lääkäriä hoitajan alkutarkastastuksen ja kipulääkkeen antamisen jälkeen! Odotimme 20 min, odotimme 40 min, odotimme 50 min ilman, että kukaan kävi paikalla! Katsoin huolestuneena kelloa ja tiesin, että valitettavasti olimme päätyneet isoon päivystys jonoon mikä valitettavasti Vaasassa on ajankohtaista kuulemma aina kiitos säästöjen! Katsoin kelloa ja laskin, ei perkule pakko tehdä jotain me oltiin kuitenkin 5 h ajomatkan päässä Helsingistä ja kello oli 18;50 ja maanantaina oli arki! Ihana joukkueenjohtaja kävi nykäisemässä jostain hoitajan, joka otti asian ripeästi haltuunsa ja yhteisellä päätöksellä päätettiin lähteä mielummin Helsinkiin lääkkeen ja kantositeen avulla ja kuvauttaa kyynerpää täällä!
Maanantai aamu sarasti ja hieman rikkinäisen yön jälkeen lähdettiin näyttämään kättä Dextraan! Päästiin helposti ja nopeasti ortopedin vastaanotolle, joka tutki kättä! Väänsi ja käänsi, kokeili niveltä ja miten se liikkui! Syvän huokauksen sai aikaan minulle kun sanoi että ei se murtunut ole mutta kuvataan!
Räpsy hetken jälkeen selvisi, että siellä oli kyynerpää käynyt sijoiltaan mutta tullut takaisin ja siinä samassa napannut jonkun luuhipun joka kuvassa näkyi! Muuten siis kunnossa! Tuomio 4 viikkoa lepoa ja jos ei kolmen viikon kuluttua ole parantunut niin takaisin! Ja loppuun maagiset sanat jota toi lapsi täällä kiroaa!! Emppu tää kausi oli nyt valitettavasti tässä :/
Eipä siinä, onni onnettomuudessa pelit alkaa vetää viimeisiä muutenki, mutta kyllä sen harmituksen näki ettei lauantaina hän pääse pelaamaan!
Tähän loppuun voisin kuitata sen, että lapsi on lajia 3 vuotta harrastanut ja tämä oli eka loukkaantuminen joten kyseessä on turvallinen laji kiitos varusteiden ja sääntöjen, nyt vaan oli pelitilanteessa mukana huonoa tuuria!
Lapsi odottaa, että neljä viikkoa menee pian ja äiti toivoo, että Vaasan päättäjät heräävät kohtuuttoman pituisiin päivystysjonoihin ja siihen, että koko alueella on käytössä vain kolme ambulanssia!!
UGH olen puhunut!!
2
