Oon monesti miettinyt ja haaveillut ajatuksesta avantouiminen jo pitkään. Se, on vaan yksinkertaisesti jäänyt haaveen puolelle. Syyksi laitan, että päässä hakaa ääni en selviä siitä kylmyydestä. Ennakkokäsitys jostain mitä en ole koskaan tehnyt, miten on siis mahdollista edes ajatella tollasta jos en edes ole sitä koittanut?
Hullu päänsisäinen juttu, jota olen alkanut romuttaa!!
Ensiksi lähti nää lauseet roskiin:
- En pysty!
- En uskalla!
- Ei musta ole siihen!
Jotta voi tehdä päätöksen pystyykö johonkin, on sitä kokeiltava!!
Tästä sisuuntuneena päätin rohkaistua ja ottaa suunnaksi Kuusijärven ulkoilualueella toimivan uimarannan. Tunsin paikan kesäisistä päivistä ja tiesin, että siellä on hyvin hoidetut saunatilat.
Aurinko pilkisteli pilven takaa ja tuuli tuiversi kasvoja kohti kävellessäni parkkipaikalta kohti päärakennusta, missä toimii myös ympärivuotisesti kahvila. Tunsin masun pohjassa perhosia ja päässä ajatuksia, että mitähän hittoa tässä ollaan menossa tekemään?
No eipä siinä, saunaranneke käteen ja jännityksen saattelemana kohti pukuhuonetta. Ajatukset sinkoili edes takaisin siinä uimapukua pukiessa, selviänkö vai hannaanko viime hetkellä? ÖÖ en hannaa oli viimeinen ajatus, kun avasin pukkarin oven ja huomasin olevani hengissä edelleenkin vaikka ulkona oli pakkasta ja päällä uimapuku ja pyyhe. Toki myös seurassa mukana olleen hymyilevä katse ja siitä saatu iso rohkaisu auttoi tuntemaan olon jo tässä vaiheessa voittajaksi. Super iso kiitos sinne, en olis yksin tota kyl tehnyt
Huomasin kulkevani kohti avantoa rohkein mielin ja itse asiassa ei ollut kylmä sitten olleskaan. Perässä tuli selkeästi monen vuoden konkareita avantouimisessa ja he valoivat uskoa siihen, että tästä selvii ilman suurempia tuskia!!
Uskoinko? Uskoin, sillä sekunnilla kun varpaani kosketti vettä. Tajusin, että hitto täähän on vaan kylmää vettä ei sen kummempaa. Portaat alas ja humps, kylmyys iski rintakehään! Tunsin kuinka happi katosi, mutta vieressä oleva rouva katsoi lämpimällä katseella ja sanoi hengitä vaan se menee kohta ohi. Ja luoja varjele hän tiesi mistä puhui, sillä muutamassa sekunnissa sain hengityksen tasaantumaan.
Tunsin jalkojeni alla hiekkapohjan ja tajusin seisovani avannossa..SIIIS AVANNOSSA 😀 minä, joka joskus vannotti että on kaksi paikkaa maailmassa mihin mua ei saa ja toinen niistä on avanto. Tunsin kuinka koko kroppani huusi hyvää fiilistä ja tiesin sillä sekunnilla, että tää ei todellakaan jää tähän. Suosittelen avannossa käyntiä kaikille, jotka ei ole vielä uskaltaneet käydä. Sillä vitsit se fiilis sen jälkeen !!
Super fiiliksesssä pukiessa tajusin taas sen saman, mitä oon monesti miettinyt. Miksi me ihmiset asetetaan jotain en pysty juttuja päähän? Ilman, että ollaan edes testattua sitä? Mielummin niin päin, että kokeilee ja jos ei sitten pysty johonkin voi ainakin aidosti sanoa, että en pystynyt siihen. Kuusijärven ulkoilualue tarjosi parastaan, aurinko paistoi ja avannossa uimisen jälkeen oli mukava istahtaa kahvion puolelle.
Palkintona huippu suorituksesta masu oli mukava täyttää suussa sulavan pihvin ja laskiaispullan muodossa.
OLO OLI MITÄ LOISTAVIN JA SE NÄKYI PITKÄLLE ILTAAN ASTI!!
Heitä rohkeasti syrjään sanat, en pysty tai en voi ja hyppää laivasi kapteeniksi kunnolla!!
BE YOUR OWN KIND OF SUPERHERO!!
(Niin se toinen paikka mihin olen, sanonut lauseen en pysty on vielä selättämättä, arvaatko mikä se on? Vinkki vitonen siihen liittyy mateliat ja se sijaitsee Sturenkadulla 😀 Maybe someday, rohkenen sinne kävelemään 😀 :D)
Upeeta tiistaita just sulle, oot tärkee <3
0
