Lauantai aamu aukeni kauniin auringon paisteen voimalla! Taivas oli sininen ja syksyn tuulahdus tarjosi väri loistoa puissa! Avasin silmäni ja huomasin masussa paljon perhosia! Tänään oli keskimmäisen lapsen suuri päivä, hän pääsisi hetken kuluttua ripille!
Kirjoittelin Instgramiin kuvan alle runoa ja kyynelehdin! Jo toinen omista aarteistani pääsisi ripille! Miten tämä aika on mennyt näin nopeasti!
On syntymästäsi vain pieni hetki,
vaan näin pian jo alkaa aikuisuuden retki.
Niitä polkuja ajele varoen,
kaasutellen, herkästi jarrutellen,
uteliaana tutkien ja harkiten.
Ennen kaikkea elonlaatua tavoitellen!
Aamun hektinen aikataulu rauhoittui viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi käveli kirkkoon sisään ja loi hymyilevän katseen!
Katseen mikä sisälsi enemmän kuin tuhat sanaa!
Äiti mä pärjään hengitä sinäkin!
Tilaisuus kirkossa meni hyvä rytmillä ja päästiin halaamaan sankaria kirkon pihalle! Hymyssä suin hän otti kummien kanssa valokuvat ja suostuipa sankari mammankin kanssa kuvaan..tosin läskiksihän meidän molempien piti se vetää 😉
Eipä siinä, omena ei ole kaunis puusta pudonnut!! Rakastan omaani niin paljon!!
Kirkko meiningin jälkeen siirryttiin, helteiseen kotiin juhlistamaan sankaria! Helteinen miksi..no parveke ja ikkunat edelleen hupussa! Eli ei mennyt ihan niin strömsössä toi remppa, mut todennäköisesti ensi viikolla saan räppänät auki!
Suussa sulavia herkkuja ja puheen sorinaa! Naurua ja ihania ihmisiä oli juhlat täynnä!
Super isot kiitokset lähtee kolmelle rakkaalle leipurille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi!
Edelleen muistelen lämmöllä mansikkakakun suussa sulavaa makua!
Kiitos Päivi, Tiina ja Outi! Ootte korvaamattomia!
Rippijuhlat on hyvin tunteikas juhla aina! Silmät päästä kyyneliä tuli vuodatettua ja rinnassa paistoi ylpeys omista pienistä!
Onnellinen 2/3 rippikoulun käynyt mutsi vaan hymyilee, koska on ne vaan mun sankareita kaikki!
Elämään tarvitaan siivet ja juuret
ja unelmat suuren suuret.
Halauksia sunnuntai päivään kaikille!
Ootte upeita ja oman elämän sankareita!
2
