Kuulumisia

  • Artikkelin kategoria:Lokoisa
  • Artikkelin kommentit:0 kommenttia

Kuukausi siinä tais vierähtää, ennenkun sain julkaistua uuden postauksen – mutta täällä ollaan taas! Vaikka maailmassa on menossa poikkeustila ja tuntuu, että monilla arki on pysähtynyt kuin seinään, mulla se on tuntunut ottaneen enemmän vain tuulta alleen. Oikeastaan heti kun korona ”pääsi valloilleen”, aloitin työt täällä Poselandilla. Uuden oppimista on riittänyt siitä asti – puhumattakaan opinnoista, jotka onnekseni jatkuivat koronasta huolimatta. Kuitenkin, pidemmittä puheitta ajattelin, että paras tapa itselleni aloittaa kirjoittaminen uudestaan, on kertoa mitä tänne Jyväskylään oikeastaan kuuluu.

Arki – Kuten jo aikaisemmin mainitsin, meillä arki on pysynyt suhteellisen samana koronasta huolimatta. Ainoa, mistä on nyt toistaiseksi joutunut luopumaan on salilla käynti, Hämeenlinnassa perheidemme luona vierailu, sekä lähiopintoni on siirretty myöhemmälle kesälle, mutta näin muuten arki on rullannut oikein mukavasti omalla painollaan. Löysin itselleni aika nopeasti hyvän rytmityksen arkipäiville 1.Aamupala 2. töitä 3. happihyppely 4. töitä 5. lounas 6. töitä 7. treenille ja loppupäivä meneekin omalla painollaan.

Koti – ME MUUTETAAN! Nyt joku joka on lukenut blogiani jo Lily-ajoilta asti saattaa miettiä, että eikö me juuri vuosi sitten muutettu ja vastaus siihen on kyllä. Meillä molemmilla (minulla ja Vilillä) on ollut jo pitkään haaveena löytää Jyväskylästä tietyltä alueelta asunto, mutta sen suosion vuoksi, meille sopivaa kaksiota ei ole tullut vastaan – ennenkuin nyt! Kaikki kävi oikeastaan todella nopeasti uuden asunnon kanssa. Lenkkeilimme alueen ohi viime perjantaina ja päädyimme tutkimaan, joskos tällä kertaa löytyisi vapaita asuntoja. Vastaan tuli kolme meille sopivan kokoista kaksiota, mutta yksi osui etenkin silmään. Minä (malttamattomana) laitoin sen kummempia ajattelematta viestiä asunnon omistajalle, joskos pääsisimme katsomaan asuntoa. Puoli tuntia myöhemmin, yksityisnäyttö oli sovittuna seuraavalle tiistaille. Olen ollut aina aika tunne edellä menevä tyyppi ja se myös huomattiin tiistaina, kun näyttö lähestyi – jännitti ihan hulluna. Tiistaina tuli odotettu h-hetki ja pääsimme vihdoin katsomaan asuntoa – rakastuttiin siihen heti. Neliöitä huomattavasti enemmän kuin nykyisessä, iso keittiö, lasitettu parveke, sekä lattiasta kattoon olevat ikkunat. Saimme kuulla pian jo näytön aikana, että asunto on herättänyt kiinnostusta monissa, eikä ihmekkään. Lähtiessämme näytöstä, meille kerrottiin että seuraavana päivänä he tekevät päätöksen, kenelle asunto vuokrataan. Tiistai-keskiviikko yö meni vatvoessa tulisiko asunnosta meidän vai päätyvätkö he toisiin vuokralaisiin. Keskiviikkoaamuna kahvia juodessani sain sähköpostiini viestin, jossa kerrottiin, että olisimme heille juuri sopivat vuokralaiset ja muutto olisi tiedossa heti kesäkuun alussa (uskokaa tai älkää hypin onnesta ja herätin myös Vilin sängynpohjalta juhlimaan uutta asuntoamme)!

Treenaaminen – Treenaaminen on sujunut yllättävän hyvin, vaikka salille ei ole nyt päässyt. Kaipuu kuntosalille on kuitenkin iso ja en malta odottaa sitä, että pääsen keskittymään taas puhtaasti lihasten kasvatukseen. Kuitenkin salien kiinni oleminen on saanut myös mut opettelemaan uusia liikuntamuotoja ja yksi niistä on juokseminen. Oon ollut aina ”huono” juoksemaan ja kadehtinut muiden tarinoita pitkistä juoksulenkeistä, kun itseäni on alkanut pistämään kyljestä jo ensimmäisten kilometrien aikana. Nyt olen lähtenyt liikkeelle ihan perusteista asti ja bongattiin heti mun juoksutyylissä vikoja, mitkä tekevät juoksusta raskasta (en ole muistanut hengittää tasaisesti ja askellukseni on mennyt enemmän ylöspäin kuin eteenpäin). Lisäksi olen keskittynyt kestävyyskunnon kehittämiseen erilaisten sykettänostavien kehonpainoharjoitteiden kautta.

Työt – Tarkkasilmäisimmät saattoivat bongata, kun mainitsin postauksen ensimmäisien lauseiden aikana aloittaneeni työt täällä Poselandilla. En ole jostain syystä ”kerennyt” kertoa muuttuneesta työtilanteestani missään, joten lyhyt katsaus alkuvuoteen, kun tilanteeni työrintamalla muuttui. Aloitin uudessa liikunta-alan työpaikassa heti tammikuussa ja muistan miten innoissani olin. Silloin minulle ”myyty” työpaikka kuulosti unelmien täyttymykseltä – ura liikunta-alalla, laajat mahdollisuudet kehittyä ja tehdä monipuolista työtä, paljon tykätty kuntosali. Lyhyesti sanottuna 2 kuukautta silloisessa työpaikassa tuntui loputtoman pitkältä selviytymiseltä. Helmikuun lopussa tein päätöksen ja laitoin itseni ykköseksi ja päätin irtisanoutua. Jo pian sen jälkeen puhuimme Alonan kanssa työmahdollisuuksista Poselandilla ja tässä sitä ollaan – Poselandilla assarina, aika mahtavaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että huono kokemukseni entisessä työpaikassa oli kuitenkin tärkeä siinä mielessä,että se toi minut tähän missä olen nyt – harjoittelemassa yrittäjyyttä ja selkeä tulevaisuuden haave mitä kohti mennään ja kovaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Linda

 

7

lindaisosomppi

// Linda, 21, Jyväskylä // lokoisa.contact@gmail.com Instagram @lindaisosomppi

Vastaa