Tunisian ihmeitä matkalla Saharaan

NONIIN! Nyt on vihdoin aika avata meidän Saharan reissukokemukset tänne blogiinkin, kun olen saanut viimeisetkin koulujutut pakettiin! Jos et ole vielä tsekannut, niin aikaisemmin kirjoittelin hirveimmästä hamam-kokemuksesta sekä Tunisiasta matkakohteena.

Huhti-toukokuun vaihteen Tunisian reissun paras päätös oli varata retki Saharaan! Majoituimme tosiaan Soussessa 4 tähden all inclusive hotellissa, joten emme aluksi olleet varmoja, haluammeko tehdä yön yli reissua ja maksaa toisesta majoituksesta, mutta se todellakin kannatti! Soussessa itsessään ei ole paljoa nähtävää ja vaikka hotellilla olikin paljon aktiviteettejä, olisi loma jäänyt vähän ankeaksi ilman Saharan retken upeita kokemuksia ja nähtävyyksiä!

Bookkasimme retken Saharaan Deturilta ja se maksoi 110€/hlö ja sisälsi 2 päivän verran nähtävää ja uusia kokemuksia. Kilometrejä kertyi yhteensä yli 1000, joista suurin osa matkattiin bussilla, mutta dyyneillä kuljettiin off roadiin sopivalla menopeleillä! Soussessa (ainakin hotelleilla) on myös monia muita matkatoimistoja, jotka tekevät retkiä Saharaan, mutta ne ovat yleensä jollain vieraalla kielellä (venäjä, saksa, ruotsi jne). Alun perin meidän piti lähteä venäläisen oppaan matkaan, sillä heidän reissunsa oli huomattavasti edullisempi, mutta se ei lopulta koskaan toteutunut. Siksi onkin luotettavampaa varata reissu omalta matkanjärjestäjältä, sillä erityisesti tunisialaiset oppaat saattavat lupailla paljon, mutta toteutus jääkin sitten uupumaan.

En edes yritä mahduttaa 1000 kilometriä yhteen postaukseen, vaan käsittelen tässä postauksessa 1. reissupäivän kulun!

EL JEM AMFITEATTERI

Matkalle omalta hotellilta Soussesta lähdettiin maanantaiaamuna n. klo 6:30. Ensimmäiseksi bussi suuntasi El Jemin valtavaan amfiteatteriin, jossa on muinaisen Rooman aikaan tarjottu kansalle sirkushuveja gladiaattoritaisteluiden muodossa. Siellä pystyi vapaasti tutkimaan paikkoja ja käymään tyrmissä, jossa mm. sotavankeja ja leijonia oli pidetty. Tämä 200-luvulla rakennettu kokonaisuus oli todella vaikuttava vierailukohde ja vanhin rakennus, missä olen käynyt!

El Jem amfiteatteri

Taistelijat nostettiin kentälle ritilän alta
Korkea alkuperäistä rakennusta, oikealla myöhemmin uudistettu katsomo

Kaiverruksia kiviseinissä

MATMATA NÄKÖALAPAIKKA

Seuraavaksi etenimme etelämmäksi Tunisiaa kohti Matmatan berberikylää! Matmata on kuuluisa luolissa asuvasta aavikkokansastaan eli beduiineista. Kiemuraisella tiellä kiviaavikon keskellä näki siellä täällä huokoiseen kiveen kaiverrettujen luolien suuaukkoja. Luola-asumuksiin on päädytty kuuman aavikkoilman takia, mutta nykypäivänä luolakodeissa asuu vain 5 perhettä läpi vuoden –  ja mepä päästiin vierailemaan yhden perheen luona!

Kuitenkin sitä ennen matkalla berberikylään pysähdyimme korkean kukkulan päällä olevalle näköalapaikalle ihastelemaan maisemia. Tosiaan kuvista ei nää todellista korkeutta kovinkan hyvin, mutta ympärille avautuva kiviaavikko oli upea näky.

Paikalla oli nuori mies kesyn haukan kanssa, jota hän koitti tarjota turisteille valokuvia varten. Tuomitsen vastaavan toiminnan ehdottomasti, sillä en halua, että yksikään eläin joutuu elämään kyseenalaisissa olosuhteissa turistibisneksen vuoksi. Olimme ottamassa kuvia jyrkänteen reunalla, kun yhtäkkiä haukka istuikin mun olkapäällä ilman mitään kyselyitä tai ennakkovaroituksia.  Pyysin miestä ottamaan haukan pois enkä tukenut toimintaa rahallisesti. Tätä toimintaa näki muutenkin jonkin verran Tunisiassa – kuvauskavereiksi tarjottiin haukan lisäksi aavikkokettuja ja kameleita. Ei kaikilla eläimillä tietenkään ole huonot olot ja kehno hoito, mutta toki luonnonvaraiset eläimien soisi elävän siellä missä kuuluukin: luonnossa.

Matmatan näköalatasanne
Matmata maisemat

MATMATA LUOLARAVINTOLA

Maisemien ihailun jälkeen saavuimme luolaravintolaan lounaalle. Lounasta ei voi kehua herkulliseksi, mutta kokemus itsessään oli hieno. Meidän porukalle oli varattu oma kammio luolasta ja siellä olikin viileä ruokailla saviruukuista tarjoiltuja pöperöitä, vaikka ulkona oli paahtavan kuuma. Alkuruoaksi oli perinteistä tunisialaista friteerattua munakasta ja pääruoaksi kanaa couscous-pedillä.

Luolaravintolan sisäaukea
Alkupala | Ruokailutila
Palmuja ruukkukasveina
Matmatan berberikylän nykyistä rakennuskantaa

VIERAILU LUOLAKODISSA ASUVAN PERHEEN LUONA

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan oikeaan luolakotiin. Perinteisissä beduiinikodissa on pitkä eteinen, joka johtaa avokattoiseen pyöreään tilaan, jonka ympärille on kaiverrettu umpinaisia huoneita. Naisille ja miehille oli omat olohuoneensa, sillä naiset ja miehet viettävät tunisialaisessa kulttuurissa mielellään aikaa omissa porukoissaan. Lisäksi tässä luolakodissa oli kaksi eri makuuhuonetta, joista toisen yhteydessä oli ”kylpyhuone”. Käytännössä kylpyhuone oli matala seinään kaiverrettu tila, jossa oli kaksi ämpäriä veden kaatamista varten sekä pesurätti. Erikseen keskusaukion ympäriltä löytyi keittiö, viljan jauhantanurkkaus ja häkki kanoille (jotka olivat vasta tipuja käyntimme aikana).

Meille tarjoiltiin minttuteetä ja perinteistä juuri leivottua leipää voisulan ja hunajan kanssa. Se oli rehellisesti sanottuna parasta leipää, mitä olen koskaan maistanut! Omistajaperhe oli myös äärimmäisen ystävällinen ja vieraanvarainen. He valmistivat kotonaan myös käsitöitä, kuten mattoja ja huiveja.

Sisäänkäynti luola-asuntoon
Talon päällä pääsi kulkemaan | Jättikaktus täynnä raapustuksia
Pihapiiri
Talon emäntä
Luola-asunnon olohuoneet
Makuuhuone kylppärillä
Peseytymistila
Keittiö ja talon naiset laittamassa ruokaa
Iltapäiväteet | Käsityönä tehtyjä mattoja
Viljan jauhantanurkkaus
Uunituoretta leipää hunajan ja oliiviöljyn kera | Talon sisäpiha
Kanahäkki

SAHARA-DOUZ KEIDASKAUPUNKI

Berberikylästä lähdettyä bussi otti suunnaksi Saharan laidalla olevan keidaskaupunki Douzin, jossa seuraavan yön majapaikkamme sijaitsi. Hotellissa oli onneksemme uima-allas, johon pääsimme pulahtamaan ennen kuin matkamme jatkui kauimpaan määränpäähämme: Saharan autiomaahan!

Saharan hotellin altaalla virkistäytymässä

SAHARAN AUTIOMAA

Nopea freessauksen ja vaatteiden vaihdon jälkeen bussi nappasi taas kyytiin ja saavuimme Saharaan parahiksi todistamaan auringonlaskua. Kultaisille dyyneille oli lisämaksusta mahdollista valita menopeliksi mönkijä, dromedaari tai hevoskärry. Me päädyimme viimeisimpään, sillä olimme juuri edellispäivänä käyneet kamelisafarilla ja pöllyävä hiekka mönkijähuristelussa ei innostanut, kun oli tarkoitus ottaa myös kuvia. Valintana hevoskärryajelu oli tosin tietoinen riski, sillä olen ollut lapsesta saakka allerginen hevosille, mutta toivoin, ettei näin enää olisi (kun muutkin allergiat ovat kiitettävästi hävinneet). Toivo oli kuitenkin turha ja olo oli sen mukainen. Kokemus oli silti mahtava ja erityisen mieleenpainuva!

Kamelisafari
Saharan auringonlasku värjäsi punaisella

When the sun goes down

Kuvailujen ja kärryajelun jälkeen lähdimme takaisin Douzin hotellille buffetillalliselle. Päivä oli ollut pitkä ja ruoka todellakin maistui! Välipaloina olimme reissussa syöneet lähinnä huoltoasemilta ja kioskeista ostettuja jäätelöitä. Kävimme ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä edessä oli hyvin aikainen aamu, jotta ehdimme todistamaan auringonnousua!

Siitä sitten ensi kerralla! (: Pysyhän kuulolla!

Pysy menossa mukana myös Facebookissa: Life à la Sara ja Instagramissa: lifealasara 

♡: Sara

2

Vastaa

Close Menu